Työurani osa 6. Uusi aika

Fuusio toteutui 1.1.1989 ja olimme uuden edessä. SOT.n organisaatio oli varsin pieni. Hankinnan puolella oli ylimpänä SOT.n varatoimitusjohtaja, mutta käytännössä hankintaa johti porin hankintapäällikkö. Hankintapäälliköitä oli kaksi, toinen oli Tampereella. Kenttämiehiä sitten olikin varsin runsaasti. LSO.lla puolestaan oli maakunnassa eri hankintapiirejä joissa oli osassa kaksikin hankintapäällikköä ja samassa konttorissa istui vielä osastopäällikkö. Näitä ylempänä oli sitten liuta muita tärkeitä johtajia. Varsin pian järjestettiin Vammalan Ellivuoressa kokous johon osallistui molempien talojen johto ja kaikki lihan hankinnan kanssa tekemisisä olevat molemmista taloista. Tilannetta käytiin lävitse ja kerrottiin LSO.n toimitusjohtajan jäävän eläkkeelle ja SOT.n toimitusjohtaja saisi hänen pestinsä yhdeksi vuodeksi. Näin hän saisi sulan hattuunsa ja kenties hieman eläkekin kohenisi. Todellisuudessa jäi kuva tuosta vuodesta, että hän hoiti kumileimasimen virkaa. SOT.n varatoimitusjohtaja sai hankintajohtajan pestin. Häntä myös hieman nöyryytettiin tuossa kokouksessa. Tarkemmin sanoen näytettiin kaapin paikka. Kenttätoiminnot menivät kuitenkin lähes tulkoon entisellä SOT.n alueella vielä vuoden entiseen malliin. Ensimmäinen uudistus oli se, että tuottajien puhelut/teuras ja välityseläinilmoitukset ohjattiin Porin ja Tampereen hankintatoimistoille. Niihin ei kuitenkaan palkattu henkilöstöä ja näin ollen kenttämiehet kävivät karjankeräilyjen välissä hoitamassa puhelinpäivystyksen. Entinen SOT.n nautateurastamo suljettiin Tampereella 1990 ja naudat alettiin kuljettamaan Forssaan. Tampereelle oli juuri tehty kymmenien miljoonien remontti. Siellä jatkoi lihanleikkaamo vuoteen 2008. Kiinteistön lisäksi tonttia oli 3,4 ha. Vuonna 1991 teinkin sitten todennäköisesti loppuelämäni kannalta suuren päätöksen.