Työurani osa 5. Muutosten aika alkaa

Vuodet 1986-1988 syksyyn sujuivat hienosti. Olin päässyt työhön sisään ja tutustunut asiakkaisiini. Minulla oli täydet lomat. Kesälomat pidin yleensä elokuussa, jolloin alkoi lintujahdit. Metsästin tuolloin kohtuullisen innokkaasti. Elokuussa 1988, lauantai päivänä olin muuraamassa syntymäkotona navetan savupiipun vesikatolla olevaa osuutta. Isä tuli postilaatikolta Satakunnan Kansan kanssa ja huuteli minulle katolle, että mihin teidät poika nyt on myyty. SOT.n hallitus oli neuvotellut LSO.n kanssa fuusioitumisen. Lopullisen päätöksen tekisi myöhemmin edustajisto. Jos sieltä tulisi myönteinen päätös, niin fuusio toteutuisi 1.1.1989. Asian tiimoilta syntyi tuottajakentässä hyvin vilkas keskustelu puolesta ja vastaan. LSO.lla oli tuottajakentässä huono maine tuottajahinnan maksajana, sitä pidettiin myös hieman herraskaisena ja kaikkitietävänä. Tietty osa tuottajista kannattikin fuusiota pohjalaisen Itikka Osuuskunnan kanssa. Soppaa hämmensi Itikka Osuuskunnan toimitusjohtajan SOT.n tuottajille suunnattu infotilaisuus Satakunnassa. Edustajisto päätti kuitenkin fuusiosta LSO-osuuskunnan kanssa 1.1.1989. Näitä suurempi asia minulle oli esikoistyttäreni syntymä marraskuussa 1988.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© Zetoristi – Tietosuojaseloste – Wordpress kotisivut Helpotkotisivut.fi

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja