Talven selkä taittuu

Talven selkä on hiljaa taittumassa. Alkutalvi on ollut kiireinen pitkästä aikaa. Yhdet messut järjestelin ja parit viikonlopun tilaisuudetkin on ollut työlistalla. Hyvä niin.

Oloani helpotti huomattavasti, kun kuolinpesänkin asiat saatettiin lopullisesti kuntoon joulukuun alkupuolella. Se operaatio kesti kokonaisuudessaan viitisen vuotta. Ensin täytyi taivutella osakkaat myynnin kannalle, joka oli väistämätön tosiasia. Osalla olikin erilaisia omia vaatimuksia. Onneksi pitkän urani tuomalla kokemuksella löysin ratkaisun. Lähes 40 vuotta erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on opettanut jotain heidän käyttäytymisestään erilaisissa tilanteissa. Tätä oppia hyödynsin ja näin päästiin kaikille myönteiseen lopputulemaan.

Kevättä ja mittavia kylvötöitä odottelen innolla. Viime kesän kesannoimisen jälkeen kukkapelto tulee jälleen ja myös rehumaissia. Maissi onkin tullut voimakkaasti viljelyyn nautakarjatiloilla. Lajikkeita, jotka menestyvät löytyy jo mukavasti. Rehumassa kiloina (tuorehuna) on moninkertainen ja erittäin tärkkelyspitoista. Viljelyä olen nyt useammalla tilalla seurannut, siksipä itsellenikin pitää koristepelto laittaa. Maissin korkeus on helposti kaksi metriä. Sinne joukkoon pääsee piiloon, jos hella alkaa savuttaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© Zetoristi – Tietosuojaseloste – Wordpress kotisivut Helpotkotisivut.fi

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja