Lapsuuden Joulu

Lapsuuteni joulut olivat hieman erilaisia verrattuna tähän nykyiseen aikakauteen. Maaseudulla aika oli vielä materiaalisesti niukempaa kuin kaupungeissa. Agraari kulttuurissa tilakoot olivat pieniä ja useasti perheet monilapsisia. Työtä, raskasta sellaista tehtiin tehtiin joka päiväisen leivän saamiseksi pöytään. Isot juhlapyhät katkaisivat aherruksen ja niistä osattiin nauttia.

Joulu oli yksi merkittävimmistä. Silloin oli arjesta poikkeavaa ruokaa ja muutaman lahjankin saattoi saada. Lahjat olivat yleensä pehmeitä paketteja, mutta joukossa saattoi olla yksi toivottukin lahja. Itselleni on jäänyt mieleen potkukelkka, jonka sain 3-4 vuotiaana. Se tehtiin Kukkasmäen Nikon pajalla vajaan kilometrin päässä syntymäkodistani.

Perheen äiti joutui eniten uurastamaan joulun saamiseksi perheelle. Leipoi, teki ruuat, pesi pyykit ja vielä lypsi lehmätkin aamuin illoin. Miesväki huolehti kuusen hausta, lämmitti saunan ja teki pienempiä passaushommia.

Aaton sauna oli tunnelmaltaan juhlava. Vihta kuului aina asiaan. Pihapolkua marssi pakkaslumen narskuessa parhaimmillaan viisi miehenpuolta savusaunalle. Kuudes oli vielä niin kepuli, että hänet tuotiin huopaan käärittynä vain pestäväksi. Äiti odotti sen aikaa ulkosalla.

Jossain vaiheessa iltaa tuli joulupukki. Harmillista oli, että usein isä oli juuri silloin mennyt jonnekkin. Jos nyt pitäisi valita, niin valtavan materian ja ostohysterian vaihtaisin entisajan jouluun. Tämä varmaan todistanee sen, että alan olla dinosaurus.