Korpimökillä

Menneellä viikolla olimme Masan kanssa pari yötä korpimökillä. Vuosi olikin jo edellisestä yöpymisestä kulunut. Ensinnä täytyi saunan pesuhuoneen pataan kantaa vedet ja sytyttää tulet. Sillä aikaa akkuimurilla mökin imurointi ja matot ulos. Kamiinassa paloi tulet ja takan hormia lämmitti pieni kaasutoho. Kuumilla kloriittivesillä pyyhin pinnat ja lopuksi lattiat. Takkaan tulet syttyivät moitteettomasti, ensin pienillä klavuilla. Sauna ja puuceekin piti siivota. Sitten olimmekin jo iltapäivässä ja aika laittaa sauna lämpiämään. Vesi on helppo kannettava saunan nurkalla olevasta apukaivosta, joka olikin pintaa myöden täynnä. Saunaa lämmittäessä laitan aina kiukaalle kaksinkertaiseen tinapaperiin Tapolan löylylenkkiä. Se on tähän tarkoitukseen parasta. Teimme kiuasmakkaratestin veljenpojan kanssa useiden toimijoiden tuotteilla joskus toistakymmentä vuotta sitten. Puita lisätessä aina kääntelen pakettia. Osaa olla maukasta tavaraa saunomisen jälkeen. Toisena päivänä heittelin kuivat klavut liiteriin ja pohjimmaiset pinosin häkkiin katokseen. Sieltä ne saa toukokuun lopulla nakella sisälle. Illalla taas saunoin. Siellä on parhaat löylyt, joissa koskaan olen ollut, johtuen aiemmin jo kertoneestani ilmastointiratkaisusta. Lyhyesti, siinä tuodaan löylyttelijälle oma hapekas ilma. Parin tunnin tovi menee aina saunoessa. Sitä vain jaksaa jaksaa…

Kolmannen päivän aamuna lähdimme Masan kanssa tihkusateessa käymään edesmenneen veljen mökillä. Maisemat sielläkin muuttuvat vuosi vuodelta ja puut kasvavat. Sieltä tullessa olikin aika laittaa mökki taasen uinumaan ja suunnata kohti sivilisaatiota.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja