Keväistä hääräilyä

Sinappipotilasta (joustopiikkiäes) oli mennyt etuvarpajyrästä laakeri ja jousien kärkipalatkin olivat kuluneet. Uusin kolme kärkipalaa, muut olivat käännettävissä. Urakkaa oli, kun käsipelillä juuttuneet mutterit vääntelin auki. Varpajyrän laakerin vaihto olikin hieman kimurantimpi. Ei muuten, mutta kun olisi tarvinnut oli pari kättä lisää. Sekin onnistui ja nyt äkeeni on lähes tulkoon uuden veroinen. Uskoisin sen kovasti palvelevan 0,3 ha maapalstallani.

Kevät on vuodenajoista parhain. Etenkin tällainen pitkä kevät jolloin lumet häviävät aikaisin pois. Talven jälkeen kädet syyhyävät ulkotöihin, joissa vierähtää helposti monta tuntia. Samalla saa nauttia kevään auringosta ja sen tuomasta voimasta. Kuten alla olevista videoista voi todeta, niin menoa ja meininkiä on riittänyt. Yö unetkin ovat huomattavasti paremmat, kun on saanut ruumiillisesti hääräillä.

Perunan istutuksessa tein ennätyksen laittamalla tänään 15.4 ensimmäiset harson alle. Laitan myöhemmin lisää. Näin saan nauttia uusien perunoiden loistavasta mausta pidemmällä aikajaksolla. Viime kesänä pelto oli muilta osin kesannolla. Nyt ostin matalakasvuista auringonkukan siementä. Toiveena on, että elokuussa pelto olisi kauniin keltaisena auringonkukista. Saas nähdä kuinka äijän käy.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja