Jauhelihapula

Julkisuudessa on viime viikot kohistu jauhelihapulasta. Syyksi on arveltu, että tuottajat eivät myy eläimiään huonon hinnan takia. Totta tarinoissa on se, että tuottajahinta suomessa on ollut liian alhainen tuotantokustannuksiin verrattuna. Tämän hetkisen jauhelihapulan kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

Jauhelihan raaka-aineena on lähes kokonaan maitorotuun perustuvat teuraseläimet. Lypsykarjassa kun syntyy vasikoita, niin osa lehmävasikoista jää tilalle. Karkeasti ottaen 60-70 % kaikista syntyneistä vasikoista lähtee ulos tilalta teuraskasvattajille. Lypsylehmien määrä on vähentynyt 10 vuodessa 55 000 kpl ja viime vuonnakin vähennys oli 3% tienoilla. Teuraskasvatuksessa ei siis ole riittävästi enää eläimiä ja samaan aikaan naudanlihan kulutus on noussut. Elikkä tosiallinen syy siis on lypsykarjojen väheneminen. Tämä taas on johtunut idänkaupan tyrehtymisestä ja maitotuotteiden kulutuksen vähenemisestä.

Toisin sanoen, jos haluamme tähän maahan lisää naudanlihaa, niin lypsylehmien määrää pitäisi lisätä. Tässä sitten kapellimestarin paikalla ovat meijerit ja heidän maksama hinta maidosta. Sieltäkään ei silti nopeaa apua tulisi. Lehmävasikka kasvaa siemennyskelpoiseksi hiehoksi 13-15 kk ja poikii sitten vasikan 22-24 kk ikäisenä. Syntynyttä vasikkaa kasvatetaan teuraaksi 18-20kk. Jos heti huomenna syntyisi kosolti lehmiksi tarkoitettuja vasikoita , niin 3,5 vuoden päästä se ehkä näkyisi lisääntyvinä teuraina, Siinäkin on yksi mutta, karjoja lopettaa silläkin välin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja