Mielipiteitä

Pitää pitkästä aikaa ottaa hieman kantaa maailman- ja suomenkin politiikkaan. Aluksi totean epäselvyyksien välttämiseksi, että suomen on pitänyt ja vastaisuudessakin pitää tukea Ukrainaa ja olla mukana yhteisessä eurooppalaisessa rintamassa.

Suomea pidettiin Euroopassa ja esiinnyimmekin siellä venäjä-asiantuntijana. Presidentti Halonenkin vielä jo ”lehterillä” ollessaan opasti eestiläisiä venäjäpolitiikan hoitamisessa. Myöhemmin on jouduttu toteamaan, että sukulaiskansamme oli huomattavasti paremmin asioista kartalla.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan haimme pikavauhtia Naton jäseneksi. Se oli ollutkin tavoite, jollain aikavälillä. Todettu myöskin oli, että asiasta järjestetään kansanäänestys, mutta nyt menimmekin sinne mielipidetiedustelujen perusteella. Kun pääsimme Naton jäseneksi suomettumisen aikaiset jäänteet alkoivat purkautua politiikkojen ulostuloissa. Politiikot alkoivat kilvan esittää mielipiteitään venäjästä ja Putinista. Nyt oli löytynyt Naton muodossa lihakset millä pullistella. Meillä oli nyt Nato turvana ja vielä kaiken kukkuraksi kuuluimme Naton ydinasesateenvarjon suojaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä , että Eurooppa saa hoitaa puolustuksensa itse. Tähän asti sen on hoitanut USA ja viime kädessä siellä veronmaksaja. Talousmahti saksa ei ole panostanut puolustukseen, kun siellä on ollut amerikkalaiset tukikohdat. Saksa on voinut laittaa rahat kaikkeen kivaan ja halpaan venäläiseen energiaan. Jos Ranskaan hyökättäisiin ilmasta käsin, niin heillä olisi yhdeksi vuorokaudeksi ilmantorjuntaan tarvittavia ohjuksia.

Veikkaan että, jos suomi joutuisi venäjän kanssa sotaan, niin Euroopan maat, saati USA eivät lähettäisi tänne poikiaan tapettavaksi. Aseapua saisimme, mutta siinä kaikki. Tosin sekin vaatisi Euroopassa kymmenittäin ”huippukokouksia”, mustia autoja ja poskisuudelmia.

Summa summarum: Suomalaisten politikoiden presidenttiä myöden olisi syytä hieman hillitä ulostulojaan venäjän suhteen. Me olemme pienen pieni kansa ja edelleenkin 1300 km.n raja venäjän kanssa on ja pysyy. Tiedämme kuitenkin joka hetki venäjän ja mitä se kaikessa on.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja