Löylynlyömä




Sauna-asioista olen usein kirjoitellut ja taas. Johtuu siitä, että saunon seitsemänä päivänä viikossa, ellen ole sairaana. Tosin, sitäkin tuli kokeiltua pari vuotta sitten. Iltasella alkoi viluttaa kovin ja tietty laitoin nopeasti tulet kiukaan alle. Olettamuksena oli, että normaalia pieniä vilun pöyristyksiä ovat ja saunassa lähtevät. Heitin urakalla löylyä lauteilla istuskellen, mutta ei edes otsaan tullut hikipisaroita. Iho kananlihalla suihkuun ja sitten vasta kunnon vilunväristykset tulivatkin. Yön sitten olinkin kuumehoureissa. Heräsin aamuyöllä tuvan lattialta seisomassa, enkä ensin tiennyt missä olin.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, suurin osa suomalaisista jatkuvalämmitteisistä saunoista on täysin pilallisia ilmastoinnin suhteen. Saunassa on tinapaperit seinissä ja saumat teipattuna ja pesuhuoneessa höyrynsulkumuovi (toiset luulevat saavansa saunaan ilmaa pesuhuoneesta saunan oven alta). Käytännössä ollaan pullossa. No, kiukaalle saattaa tulla juomalasin pohjan kokoinen ilmaputki, joka ei edes riitä kunnolla paloilmalle. Näin ollen saunassa löylytellään alipaineessa. Liian kuumaksi lämmitetty sauna ja alipaine saa löylyttelijän tuntemaan olonsa pian ahdistavaksi.

Korpimökillä ratkaisin asian jo runsas kolmekymmentä vuotta sitten ja nyt tein saman myös Jämille. Oma ährästäminen oli vanhalla äijällä, kun täytyi lauteiden alla konttia. Arvata saattaa kuinka monta kertaa siellä piti kontata, kun aina jokin tarvekalu puuttui. Porasin sadan millin reijän hirsiseinään läpivientiputkelle. Siitä toin samankokoisen putken alalauteiden takaosassa kiukaan yläkulmalle. Lauteiden alle tein puuverhouksen putken ympärille. Ulkopuolelle laitoin suljettavan venttiilin talviaikaa varten. Avaan venttiilin kun kiuas on lämmitetty. Putken täydeltä tulee raikasta hapekasta ilmaa, jonka kiukaasta nouseva kuuma ilma ottaa mukaansa ja tuo löylyttelijälle. Nyt olen päässyt jo pari kertaa kokeilemaan ja on kyllä käsittämättömän hienot löylyt. Oli todella vaivan arvoinen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja