Viikko pakettiin

Viime viikolla tuli taasen oltua työmatkalla tuolla Itäisen suomen puolella. Vein työnantajani ilosanomaa myös n 140 hlön tilaisuuteen, jossa minulla oli puheenvuoro. Hieman nuo matka-ajot alkaa maistua puulta, etenkin pimeällä ajaminen. Pimeällä märkä asfaltti imee hyvätkin valot ja useasti siellä on myös maanteiden kuninkaita, jotka järjestävät melkoisia vaaratilanteita.

Lauantaina sitten täytyikin aamutuimaan laittaa savusauna tulille. Siinä kahdeksan aikoihin se taisi olla, kun aloitin ja vähän ennen yhtä lopetin. Sitten sauna sai rauhassa siintyä iltakuuteen. Saunoinkin sitten taas oikein antaumuksella. Viitisen kertaa löylyttelin ja vilvoittelin välillä. Minulla on sellaisen fleece peitot, joihin on mukava kääriytyä vilvoitellessa.

Äidin poismenon johdosta nekin asiat ja menneet vuosikymmenet tulivat mieleen. Istuskellessa pohdin, mitä kaikkea nuo vuosikymmenet ovat vaatineet. Siitä erinomainen tilanne oli, ettei enää ollut kiinteää omaisuutta . Perunkirjoittaja/juristikin siitä mainitsi. Runsas kaksi vuotta sitten kotipaikka saatiin myytyä lähisukulaiselle. Se kauppa vaatii runsaat kolme vuotta, osin maistraatin ja edunvalvojan takia. Yksi sisaruksista teki myös kaikkensa asioiden vaikeuttamiseksi. Kun kotipaikka saatiin myytyä kaikkine roininensa, niin se oli sikäli helpotus, ettei tarvinnut 66 vuoden aikana kertyneitä tavaroita siivota. Järjestimmekin ennen kaupan tekoa tilaisuuden osakkaiden kesken, jossa jokainen sai ottaa tavaroita, jos niillä on ”tunnearvoa” . Tämä yksi sisaruksista käsitti senkin asian hieman laajemmin. Otin valokuvia näistä hänelle tunnerakkaista esineistä. Tästä ja paljon muusta tulevassa blogisarjassani.