Työurani osa 16. Peli alkaa

Sotkimme aluksi tyhjää ilman tulosta, mutta teimme kuitenkin Itikkaa tunnetuksi. Hintamme olivat hinnaston mukaisia, mutta kuitenkin aavistuksen parempia kuin pääkilpailijalla LSO Foodsilla. Sitten sain ahaa ilmiön. Syntymäkotini naapuri oli Lso.n toimistopäällikön vaimon syntymäkoti, tosin myyty jo vieraalle. Olin kuitenkin auttanut ja opettanut uusia tulokkaita monin tavoin eteenpäin. Taisin jopa ensimmäisillä kylvöillä olla mukana. Iskin sinne tietäen, että heidän olisi vaikea kieltäytyä yhteistyöstä. Neuvottelujen tuloksena saimmekin sopimuksen aikaan. Ajelin tyytyväisenä korpimökilleni sopimuspaperit salkussani. Pää oli avattu ja paikkakin siinä kuvassa oivallinen ja yksikkökoko siihen aikaan varsin hyvä. Kahden viikon päästä piti hakea ensimmäiset eläimet. Sitten tuli mutta. Isäntä soitti ja kertoi Lso.n miehen käyneen ja korottaneen hintaa reippaasti. Tähän en lähtenyt mukaan ja ei minulla ollut valtuuksiakaan. Ne valtuudet tulivat sitten syksyllä, kun huomattiin, että kilpailija hinnoittelee asiakkaansa uudelleen naamakohtaisesti estääkseen heidän lähtönsä. Tästä Lso.n offensiivista lähti käyntiin ”pistehinnoittelu”, joka sitten ei ollut kummankaan talon vanhojen asiakkaiden etu. Ainakaan niiden, jotka liputtivat omaansa viimeiseen asti, eivätkä ymmärtäneet kilpailuttaa. Ne, jotka ymmärsivät, tienasivat omakotitalon hinnan entiseen nähden parissa kolmessa vuodessa.