ZetoristiTyöurani osa 15. Jaloille nousu
Istuskelin Kiviniemessä korpimökin terassilla ja saunan piipusta tuprutteli savua kirkkaalle kevätkesän taivaalle. Olin tullut kirkastamaan ajatuksiani, ehkä tuon aikaisen elämäni suurimman päätöksen jälkeen. Olin tehnyt hypyn tuntemattomaan. Olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut tuttua työyhteisöä, eikä yhtään asiakasta. Ikävä lehtikirjoittelu jatkui, MTK ja entinen työantaja puhalsivat julkisuuteen negatiivista kommentointia. Esitettiin mm seuraavaa ” Itikka osuuskunnan hankinta on vain tilapäistä ja vetäytyvät muutaman vuoden kuluessa, jättävät sitten tuottajat oman onnensa nojaan”. Tämä kulminoitua myös epäsuorasti minuun, sillä olinhan takinkääntäjä, kun olin vaihtanut työnantajaa. Nyt 30 vuotta myöhemmin voidaan todeta, että yhä edelleen se A-Tuottajat ( myöhemmin Itikan ja Lihakunnan perustama hankintayhtiö) etelästä lihaa hankkii melkoisen määrän.
Mökin terassilla mietin strategiaa, miten tästä eteenpäin ? Siinä se selvisi ihan yksinkertaisuudessaan. Olin lapsena monasti pienellä Suomijoella ongella. Pienistä suvannoista narrasin kalaa, ellei tullut nousin ylöspäin seuraavalle suvannolle jne.. Aina viimein koho hyppi ja sain kalaa. Tämä. Pää pystyyn ja paljon jälkiä maakuntaan reippaalla otteella. Lähettelin tuottajille tasaisin väliajoin tiedotteita hinnoistamme, kun ne olivat selvästi korkeammat. Olin luonut verkoston jonka avulla olin tietoinen kilpailijoiden viikon hinnoista. Uusi työantaja oli täysillä tukena ja työvälineet puhelimista alkaen olivat huippuluokkaa. Mitään hinnoitteluun liittyviä erioikeuksia ei kuitenkaan ollut ensimmäisten kuukausien aikana. Tämä kuitenkin osoittautui mahdottomaksi entisen työantajani aloitteesta..
