Työurani osa 10. Pilvet alkavat kerääntyä

Vuodet ovat vilistäneet muistellessa, Palataan sen verran vuoteen 1992 ja kevääseen. Silloin perheemme kasvoi pojalla. Puntit olivat nyt tasan perheessä. Sitten vuoteen 1994-1995. Uuden toimitusjohtajan myötä tuli myös ensimmäinen osakeanti joka oli suunnattu tuottajajäsenille ja henkilöstölle. Kenttähenkilöiden tehtävänä oli tavallaan myös ”myydä” osakkeiden oston tarpeellisuus tuottajille. Viikoittain esimiehet saivat listan tilanteesta. Myös henkilökunnalle esitettiin epäsuorasti ostamisen tarpeellisuus. Osakkeiden ostamisen jälkeen voisi olla uskottava toimija. En ostanut, ajattelin että työpanokseni saa riittää. Osakeanti meni persiilleen. Konsultit kiersi taloa ja lopputilejä jaettiin, kuitenkin kerrankin sillä tavalla oikein, että vanha johto sai lähteä siltä istumalta. Vuosi 1995 toi EU-jäsenyyden. LSO Foods (nimeen tuli jossain vaiheessa Simon ässä loppuun) oli ostanut Atrialta ( ent. Itikka-Lihapolar) tarvitsemansa lisän naudanlihan tarpeeseen. Ilmeisesti Atria oli hinnoitellut raaka-aineen hinnan turhan korkeaksi, joten uusi toimitusjohtajamme päätti rajojen avattua tuoda heti maahan ulkomailta naudanlihaa. Tämä nosti tuottajapiireissä ja MTK.ssa valtavan äläkän.

Minulla ja työkaverillani oli jälleen esimies vaihtunut, menossa oli kolmas 4 vuoden sisällä. Nyt kävikin työurani huonoin esimiestuuri. Ensi töikseen hän palautti bumerangina matkalaskumme, vaikka ne oli tehty kuten aiemminkin. Humppilan tuottajayhdistyksen kevätkokoukseen pyydettiin LSO Foodsista jotain kovakaulaista kertomaan tästä ulkomaantuonnista. Tämä vellihousu esimies määräsi minut menemään sinne. En tiennyt asiasta muuta kuin sen mitä meille oli ohimennen kerrottu. Pelastuksekseni koitui se, että enoni, joka oli töissä Etelä-Hämeen MTK.n liitossa oli mukana kokouksessa. Hän auttoi minut pälkähästä.