Työkaveri yllättää

Olin taannoin työporukan kanssa virkistäytymismatkalla. Edellisestä olikin jo kulunut viitisen vuotta. Matkalla oli myös työnantajan asiaosio, mutta päätarkoitus oli yhdessäolo ja rentoutuminen. Vähemmälle huomiolle yleensä jää, miten tärkeitä nämä ovat yhteishengen ja työmotivaation kannalta. Koin matkalla myös yhden työurani positiivisimman yllätyksen. Siitä ja miksi niin koin, hieman seuraavaksi.

Olen työurani toiminut alalla, joka on ajoittain perustunut kovaan kilpailuun ja asioihin suhtaudutaan hyvin tunnepitoisesti. Asiakkaista on kilpailtu. Joskus on tuntunut, että jopa keinoja kaihtamatta. Näin tapahtui 1990 loppupuolella ja osittain 2010 luvun alkupuolelle saakka. Monesti kilpaileva yritys tai paremminkin työntekijät ovat pyrkineet mustamaalaamaan vastustajan yritystä tai työntekijöitä. Tästä olen myös osani saanut. Suopeasti ei ole katsottu, jos työpanoksensa on myynyt kilpailevaan leiriin. Itselläni mottona ollut, etten kilpailijaa, enkä ketään henkilönä käy arvostelemaan. Ehkä tässä on osasyy siihen, että palvelen nykyistä työnantajaa kolmatta kertaa. Takaisin paluu ei myöskään ole merkinnyt raikuvia taputuksia ja onnen toivotuksia vanhojen työkaverien taholta.

Paluumatkalla tuolta reisultamme otin tämän keskusteluun. Työporukassamme ei oikeastaan ole kuin yksi, joka muistaa historiani. Muut ovat tulleet töihin myöhemmin tai olemme olleet aiemmin eri osastoilla. Kerroin tunnelmista, kun astelin runsas 12 vuotta sitten ensimmäiseen yhteiseen palaveriin. Olin siis tullut kolmannen kerran takaisin. Katseet olivat pistäviä ja tunsin lapaluideni välissä, etten kaikkein toivotuimpia henkilöitä ollut. Sanallista sapiskaa tuli, kun eräät avasivat perjantaipullon. Minua se ei haitannut, sillä tiesin tuollaista odottaa. Otin tilanteet rauhallisesti.

Tämä yksi henkilö mukana olleista, joka tietää työhistoriani myönsi analyysini täysin oikeaksi, mutta… Hän kertoi itse henkilökohtaisesti olleensa iloinen paluustani. Syyksi hän kertoi tienneensä vuosien tuntemisella, että olen hyvä työssäni ja todella osaan sen. Silloiseen tilanteeseen se oli hänen mielestään täydellinen piristysruiske. Niin tai näin, tällaista hienoa palautetta en työkavereilta ole koskaan saanut. Itse en ole itsestäni koskaan kuvitellut mitään. Aikana jolloin kovasti kilpailtiin ajattelin, että herkeämättä kun painan omalla tavallani ja itsenäni, niin hyvää tulee. Joskus jopa onnistuinkin.