Tietoa Zetorista

Zetor mallisto
Zetor 25 A (for aggregation)
Matalan rakenteen ja suuren nopeutensa vuoksi , soveltui erittäin hyvin siirto ja keräilykuljetuksiin, 25hv. v.1954 saakka tuotiin myös rinnakkaismallia

Zetor 25
jota puhekielessä kutsutaan ”N”-malliksi. Erona suora ja matala etuakseli, pakoputki tuotu alakautta taakse. Hydraulinen nostolaite, tasauspyörästön lukko, kompressori (ei suomessa)
Traktorin paino työkunnossa 1826 kg
Tuotantovuodet 1946-1961

Zetor 25 K (for kultivation)
Korkean rakenteen ja isojen takapyörien johdosta, soveltui erittäin hyvin peltotöihin, 25 hv.
Vaihteisto porrastettu peltonopeuksille sopivaksi
Hydraulinen nostolaite, tasauspyörästön lukko, kompressori (ei suomessa)
Traktorin paino työkunnossa 1955 kg
Tuotantovuodet 1946-1961

Zetor 15
Yksisylinterinen, halvempi versio, 15hv. Ei tuotu Suomeen
Mekaaninen nostolaite, ei sähköstarttia
Traktorin paino työkunnossa 1399 kg
Tuotantovuodet 1947-1949, 1800 kpl

Zetor Super
Nelisylinterinen malli 35, 42 hv, malli 50, 50hv, ei tuotu suomeen.
Muutamia kappaleita teloilla varustettuna malli P
Jousitettu etuakseli, hydraulinen nostolaite, tasauspyörästön lukko, öljynlauhdutin, kompressori (ei suomessa)
Traktorin paino työkunnossa 2860 kg
Tuotantovuodet 1955-1968

Zetor suomi historiaa

Zetor 25:n prototyypin kehittely alkoi Moravian kaupungissa Brnossa Tsekin tasavallassa heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Suomeen kaksivitonen ennätti joitakin vuosia myöhemmin.

Ensimmäiset Zetorit tulivat Suomeen Hankkijan kautta,  kun se vuonna 1951 toi maahamme koekäyttöön kaksi Tsekki-uutuutta.

Varsinainen maahantuonti alkoi vuotta myöhemmin, kun keväällä 1952 Turun Osuuskauppa esitteli Zetorin uutuutena. Siinä oli ominaisuuksia, joita muut traktorivalmistajat ottivat käyttöön vasta vuosia myöhemmin. Sellaisia olivat muun muassa tasauspyörästön lukko, jousitettu istuin, sähköstartti, jarruvalo ja hydraulinen nostolaite.
Menekki oli alkuvuosina kohtuullinen, johtuen edullisesta hinnasta ja siitä, että Zetorin sai suoraan kaupan hyllyltä. Länsitraktorin joutui tilaamaan etukäteen ja sitä piti odotella pahimmillaan vuosia.

Zetor sai myös  taakseen vahvan ja ylivoimaisen myyntiverkoston, kun sitä myivät Hankkija ja Osuuskauppa. Niillä oli myyntipisteitä ja huoltoverkostoa miltei ympäri maan. Maatalouskauppaan oli usein muutakin asiaa, ja Zetoreita oli sopivasti saatavilla. Ja isännillä kova hinku vaihtaa hevonen konevoimaan.

Traktoreita oli aiemmin myyty vain autoliikkeissä. Se väistämättä vaikutti myös niiden markkinointiin, sillä autoliikkeet sijaitsivat pääosin suurissa taajamissa.

Zetorin sai myös maksaa osamaksulla, maksuna käytettiin esimerkiksi viljaa tai jopa puutavaraa.

Paremman menekin takaamiseksi hintaa pudotettiin vuonna 1953. Vuoden loppuun mennessä Zetoreita oli tuotu maahaan 2.300 kappaletta. Keväällä 1954 Suomessa esiteltiin Zetor 25 K:n uusi malli.

Se oli varustettu jalkakaasulla ja renkaat olivat 13 tuumaa x 28 tuumaa.

Zetorin  mukana tuli paljon varusteita, kuten mekaaninen nosturi, ilmapumppu, käynnistinkampi, kuusi  hylsyavainta, tusina kiintoavainta, kaksi rengasrautaa, ruuvitaltta, linjapihdit, hohtimet, vasara, rasvapuristin, kannen tiiviste, kaksi hehkutulppaa ja kaksi polttoainesuutinta sekä työntövarsi.
Tehtaalla Zetoreita kehiteltiin koko ajan, ja ominaisuuksia paranneltiin.

Kehitystyön yhteydessä  A- ja K-mallin värikin vaihtui ruskeasta vihreäksi 1950- luvun puolivälissä. Kuusikymmenluvulle tultaessa viimeiset Zetorit  kolmivärisiä. Runko oli vaaleanharmaa, peltiosat vihreät ja vanteet keltaiset. Rungon valuosat ja vauhtipyörä olivat keventyneet. Istuin oli muuttunut kuppi-istuimeksi ja lamput pudonneet maskin puoleen väliin.

Valtion Maatalouskoneiden Tutkimuslaitoksen testi

Uutuus joutui  tiukkoihin testeihin Valtion Maatalouskoneiden Tutkimuslaitoksessa. Zetorista tehtiin perusteellinen koetusselostus vuonna 1953, ja tulokset julkaistiin seuraavana vuonna.

On kuitenkin syytä epäillä, että selostus oli todennäköisesti puolueellinen, sillä Vakolan hallinnossa oli muun muassa Valmet oy edustettuna. Lisäksi länsitraktorien maahantuojat tuolloin mitä ilmeisimmin lahjoittelivat Vakolalle työkoneita ja testilaitteita. Nämä asiat eivät voineet olla vaikuttamatta testien tuloksiin.

Testeissä Zetorista löydettiin varsin paljon huomauttamista.

Vakolan testin mukaan olisi eduksi jos hydraulista nostolaitetta voitaisiin käyttää myös silloin kun traktorin kytkin on irroitettu. Traktorissa ei ole jalkakaasua, jota tosin ei ollut vielä kovin monessa muussakaan traktorimerkissä. Zetorin kohdalla se tuntui kuitenkin olevan vakava puute.
Voimansiirrosta ja vaihteistosta löytyi myös runsaasti huomautettavaa.
Loppulausunto oli armoton:

– Tärkeimpien käyttöominaisuuksiensa puolesta traktoria voidaan pitää käyttökelpoisena, mutta sen rakenteessa ja kestävyydessä on runsaasti huomauttamista.

Tuonti vapautuu, länsitraktorit tulevat

Vakolan testit eivät isäntiä säikäyttäneet, sillä Zetorin huipputuonti ajoittui vuosille 1955-57.  Zetorin rahoitusehdot olivat hyvät ja hinta likimain kolmekymmentä prosenttia länsitraktoria halvempi. Keväällä 1956 maamme varsin nuoresta  traktorikannasta jo 15 prosenttia oli Zetoreita.

valtion lisenssivirasto oli antanut maahantuojille tuontikiintiön sen perusteella miten tuontimaahan oli saatu vastakauppoja. Tavaraa vaihdettiin tavaraan.  

Näin siksi, että valtiontaloudessa katsottiin, etteivät Suomen valuuttavarat kestä vapaata ulkomaantuontia.

Traktorien tuontikiintiötä jaettiin kirjavalle joukolle maahantuojia, joiden rahkeet ja halu eivät riittäneet vara-osien ja huollon varmistamiseen. Joillakin tarkoituksena oli hetkellinen voitontavoittelu.

Valtioneuvosto  asetti 31.2.1955 komitean tutkimaan maamme traktoritilannetta. Komitean tehtävänä oli ehdottaa, miten traktorimerkkien maahantuontia voitaisiin vapauttaa.

Mietintö valmistui syksyllä 1957. Sen perusteella traktorien tuonti vapautettiin. Markkinoille tuli traktorimerkkejä ja maahantuojia, joilla varaosapalvelut ja huoltoverkosto toimi.

Tuonnin vapauduttua Zetor oli menettäjä, joka ei avautuneita markkinoita kestänyt. Pääasialliset syyt Zetorin myynnin romahtamiseen olivat  huono teho/painosuhde ja rengaskoko. Zetor miellettiin itätraktoriksi, eikä itävehkeille paljon arvoa annettu. Tästä alkoi länsitraktoreiden esiinmarssi.

Hankkija alkoi voimaperäisemmin markkinoida Porchea ja Massey Harrisia. Ihan kokonaan Zetoria ei unohdettu. Vielä vuonna 1962  Seinäjoen Hankkijalla myytiin varastossa olevia 1961 vuosimallin viimeisiä 25  Zetoreita.

Zetor vaihdettiin ajan hengen mukaisesti länsitraktoriin tai sitten jätettiin paikallismoottorin asemaan. Myöhemmässä vaiheessa kun raudan hinta oli korkealla Zetoreita vietiin runsaasti hajottamoihin ja metallisulattoon.

 Moni Zetori unohdettiin pihanperälle ruostumaan.

Uusi tuleminen

Viisikymmentä vuotta myöhemmin Zetor on arvossaan. Työtraktorina se ei ehkä ollut erikoinen peli, mutta tilalle on tullut jotakin muuta. Zetorin nostalgia-arvo on huipussaan. Kuusenaluset, ladot ja latojen takuset on haravoitu tarkkaan, aihioita ei enää tahdo löytyä.

Vanhat Zetorit on entisöity huolella ja rakkaudella. Zetor on kokenut myös hinnan nousun. Zetorin hinta on kivunnut lähelle samaa, mitä se maksoi uutena 1950 luvun puolivälissä. Nykyrahaksi muutettuna Zetorin hinta silloin oli noin 9.000 euroa, saman verran saa pulittaa hyvästä, täysin kunnostetusta pelistä. Jos niitä vielä sattuu jostain löytämään.

 Omistajat ovat oppineet pitämään kiinni omistaan, ja eikä uusia projekteja enää tahdo löytyä. Projektit tahtovat tulla entistettyinä vastaan kesäisillä maanteillä ja erilaisissa vanhojen koneiden nostalgia-tapahtumissa. Zetor 25 on niissä kaksituhattaluvulla hyvin yleinen näky.

Zetorin ääni herättää muistoja,omaperäinen ääni saa kanssaihmisetkin hymyilemään.

Zetorin uudelleen tuleminen näkyy myös siinä, että maassamme on tzekkitraktorien ympärille perustettuja kerhoja. 

Yhteensä Zetor-kerhoissa on jäseniä joitakin satoja. Joissakin on menossa jo toinen asiaan vihkiytynyt sukupolvi.

Traktorikomitean mietinnön ja muiden lähteiden mukaiset tuontiluvut, mukana kaikki Zetor 25 mallit
1951  2 kpl koekäyttöön
1952 667  kappaletta
1953 1824
1954 1269
1955 1997
1956 2228
1957 3000 (maahantuojan kesken vuotta ilmoittama arvio, mukana Super Zetor)
1958 255 ( luvussa mukana Super-Zetorit)
1959 171 (rekisteröintitilasto)

Zetor 25:n valmistus loppui Tsekkoslovakiassa v. 1961 kun tätä T- mallia oli tehty 158.570 kappaletta.

Kaksivitosta tuotiin Suomeen viimeisinä vuosina muutamia satoja kappaleita. Tarkkaa tietoa Zetor 25:n Suomen myyntiluvuista ei ole. Eri lähteitä yhdistelemällä voi päästä lukuun 13.000, joka lienee lähellä totuutta.

Zetor

Vuodesta 1946

Zbrojovka yhtiön tehtaalla Moravian kaupungissa Brnossa (lausutaan Bruno) Tsekin tasavallassa on pitkä historia metallivalimona vuodesta 1864. Toisessa maailmansodassa tämä tehdas oli pakotettu saksalaisen ”Flugzeugwerke” eli ”Airplanes works Ostmark” yhtiön alaisuuteen, joka käytti Zbro-jovka tehdasta Brnon alueella Vankovassa lentokoneiden moottoreiden ja komponettien  valmis-tukseen. Suurin osa tehtaan laitteista tuhoutui liittoutuneiden pommituksissa sodan aikana. Välittö- mästi toisen maailmansodan jälkeen Zetor 25.n prototyypin kehittäminen alkoi. Insinöörit olivat entiseltä Zbrojovka autotehtaalta. Tämä suunnittelutiimi toimi insinööri F Musil`n ohjauksessa.

15, 25 & kaksisylinterinen 25

Malli 25 oli moderni dieseltraktori, joka kehitettiin vuosina 1945-1946. Moottori oli kaksi-sylinterinen nelitahtimoottori, jossa oli 105 mm:n sylinterinhalkaisija ja 120mm:n iskunpituus.

siinä oli epäsuora polttoaineen ruiskutus mekaanisella jakajalla yleisesti käytettyjen paineilma- suuttimien tai hotbulb:ien sijasta. Tämä diesel oli hyvä moottori, joka oli tekniikaltaan ja kesto-ajaltaan edellä monia kilpailijoitaan. Muotoilun tyyli oli hieman klassinen, mutta silti siinä käytettiin moderneinta tekniikkaa. Se on yksi uuden ajan traktorimoottoreiden uranuurtajista.

Pian sen jälkeen tuli Brnosta yksisylinterinen malli. Se oli tarkoitettu halvemmaksi versioksi kaksi-sylinterisestä 25-mallista jossa oli joko 15 tai 25 hevosvoimaa. Siinä oli 120mm:n sylinterin halkaisija ja 140 mm:n iskunpituus ja se toimi nelitahti diesel- toimintaperiaatteella. Todennä-köisesti nämä moottorit olivat pääosiltaan yhteisiä suunnitteluprojekteja Tatran kanssa, joka oli kehittämässä ilmajäähdytteistä moottoria, jossa oli sama sylinteri ja iskunpituus.

Vaihteistossa oli kuusi nopeutta eteenpäin ja kaksi taaksepäin, jotka oli jaettu kahteen ryhmään.

Ulosottoakselin pyörimisnopeus oli 540r/min eurooppalaisen standardin mukaisesti.

Hihnapyörä joka oli tarkoitettu esim. puimakoneen tai sahalaitoksen pyörittämiseen, oli samalla akselilla kuin PTO (ulosottoakseli) kulmavaihteen välityksellä . Näissä traktoreissa oli myös erilliset ohjausjarrut, joilla saatiin pienennettyä kääntösädettä. Muita standardivarusteita oli tasaus-pyörästön lukko, mekanismi joka oli hyödyllinen, mutta siihen aikaan useimmissa traktoreissa

sitä ei ollut. Suurimmassa osassa näistä traktoreista oli myös mekaaninen nostolaite.

Huomion arvoinen seikka on, että kaksisylinterisen 25-mallin huippunopeus oli 30% suurempi kuin mikä oli tavallista 40- ja 50- luvun traktoreissa. Yksisylinteristen traktoreiden nopeudet olivat pienempiä johtuen matalammista renkaista ja pienemmästä moottorin kierrosluvusta, joka oli 1500r/min.

Malli 25 A

Mallia 25 seurasi malli 25 A. Sitä oli parannettu monista yksityiskohdista. Esimerkiksi metallinen kuppi-istuin korvattiin jousitetulla, selkänojallisella istuimella jossa oli vielä erilliset pehmusteet. Konepellin etuosa oli uudelleen muotoiltu. Myöhemmin jarru- ja kaasupoljin sijoitettiin ergonomisemmin ja sivulla oleva pakoputki käännettiin ylöspäin estämään heinikkopaloja.

Myös kestävyyttä, pääasiassa voimansiirron kestävyyttä parannettiin huomattavasti lisäämällä 76 kg materiaalia konstruktion ratkaiseviin kohtiin. Etuakseli muodostui yhdestä osasta, joka lisäsi maavaraa n. 10 cm.

Kuitenkaan A-malli ei ollut kovin sopiva riviviljelykasveille, sen maavara oli liian pieni. A-mallin painopiste oli matalalla, joten se oli vakaa rinteissä. Tämä teki siitä  sopivan karjatiloille, jotka käyttivät sitä Tsekin vuoristossa hinauksiin ja kuljetuksiin. A-mallissa oli hydraulinen nostolaite.

Malli 25 K

Samaan aikaan esiteltiin toinen malli, riviviljelykasveille soveltuvana malli 25 K. Siinä oli paljon suuremmat takarenkaat ja korkeampi etuakseli. Etuakselin korkeammat olka-akselit lisäsivät sen maavaraa 19cm (7,5 tuumaa) Hydraulinen nostolaite oli vakiovaruste.

K-mallin vaihteiston välityssuhteet olivat pienemmällä porrastuksella paremman suorituskyvyn saavuttamiseksi maastossa. Siinä oli 4 vaihdetta tärkeimmille maasto-nopeuksille 4-12 km/h. Vaihteiston tiheämpi porrastus alensi myös huippunopeutta 20,3 km/h.

K-malli oli tarkoitettu tasaiseen maastoon viljelijöille, jotka käyttivät traktoria maanviljelyyn ja rivikasvien viljelyyn. Rivikasviviljelyyn tarkoitetussa traktorissa oli rengaskoko 9 x 36 tuumaa. Kun sitä käytettiin maanviljelyssä, K-malli oli 13 x 28 tuumanrenkailla . Tasauspyörästön lukosta oli hyötyä maanviljelyssä ja erilliset jarrut olivat hyödyksi rivikasvien viljelyssä.

Yleistä

Mallien 25 A ja K tuotanto loppui v. 1961, kun kaikkiaan 158570 kappaletta oli valmistettu tätä T-sarjaa. Eräänlaisena ”nyrkkisääntönä” voitaneen pitää, että ennen vuotta 1955 valmistuneet Zetorit olivat väriltään ruskeita.  Kaasuvivusto oli pystyasennossa ja jalkakaasua ei ollut. Lohkosta puuttui myös kompressorin reikä vauhtipyörältä.

Ruskeaa Zetor 25 – mallia  tuotiin myös matalalla etuakselilla, jossa ei ollut olkatappeja. Useasti näihin vaihdettiin normaali A.n etuakseli. Puhekielessä mallia kutsutaan myös nimellä ”N”.  A ja K-mallin tuotanto alkoi v.1948 jälkeen.

Kaksisylinterinen 25-malli on nykyisten mallien (60-80 luku) 2,3 ja 4 moottoreiden isoisä, joten sen henki elää yhä. K-malli tuotiin suomeen 9 x 36 renkailla vuoteen –54, sen jälkeen 13 x 28 renkailla.

35 super ja 50 super

Zetorin ensimmäinen nelisynterinen malli tuli 1955, nimeltään Super. Sen moottori oli suorasuihkutus periaatteella toimiva, palotilat männissä ja jokaisella sylinterillä oli oma kansi. Sylinteriputket olivat samat  kuin mallissa 25. Superia valmistettiin mallia 35 ja 50. Nämä mallit suunniteltiin identtiseksi ja polttoainepumpun erilaisella säädöllä saatiin kaksi eri tehoa  42 ja 50 hevosvoimaa. Moottorin kierrosluku oli pienennetty 1500 r/min(1800 r/min mallissa 25) Suhteellisen suuri moottori ei tarvinnut suurinta kierroslukua saavuttaakseen edellä mainitut tehot. Päinvastoin kuin kaksisylinterinen, tämä nelisylinterinen  kävi tasaisemmin pienemmillä kierrosluvuilla.

Kun vuoret vierivät Zetorin insinöörit eivät istuneet persuuksillaan, vaan kuusinopeuksinen vaihteisto otettiin tarkastelun kohteeksi. Se ei mahdollisesti kestäisi suurempia tehoja, joten kehitettiin aivan uusi viisinopeuksinen vaihteisto. Tämä uusi vaihteisto oli vahva ja yksinkertainen konstruktioltaan.

Superissa oli joitakin hienoja vakiovarusteita, kuten lehtijousituettu etu-akseli, tasauspyörästön lukko, ilmakompressori ja moottoriöljyn jäähdytin. Öljynjäähdyttimestä oli hyötyä paikallaan olevassa työssä, kuten puimakoneen pyörittämisessä.

Superia on valmistettu vuodesta 1955 ja sitä seurasi 1960 Unifield Range 1. Vuodesta 1960 vuoteen 1968 valmistettiin muutamia Supereita. Niitä myytiin halvempana vaihtoehtona kolmisylinteriselle UR1:lle, mallit 3011 ja 4011 olivat tehokkaampia ja taloudellisempia käyttää.

Yleistä

Super Zetoreita tuotiin suomeen noin 300 kpl, nekin lähes kaikki mallia 35. Z 50 Super P tela-Zetoreita on tiettävästi tuotu 7kpl maahan. Tällä hetkellä Zetor 35 Super traktoreita on arviolta käyttökunnossa n. 10 kpl ja Zetor Super 50 löytyy 1kpl Supereita valmistettiin vuosina 1955-1968 seuraavasti: Zetor 50 Super, 106881 kpl ja Zetor 35 Super 21700 kpl Z 50 Superia on valmistettu lisenssillä Intiassa ja Burmassa (Myanmar nykyään) Intiassa valmistus jatkuu edelleen. Zetorin kannen kiristysjärjestys Zetorin kannen kiristysjärjestys