Syksyn tuulet

Aikaa vierähtänyt jo pitkälti toista kuukautta, kun blogiani olen viimeksi päivittänyt. Tässä välissä olen saatellut rakkaan äitini haudan lepoon ja olen käynyt myös pienellä lomamatkalla. Äidin poismeno tuli yllättävän nopeasti ilman sairastelua lähes 92 v iässä. Menneitä vuosikymmeniä tiiviisti äidin tukena on tullut mietittyä vahvasti. Näistä vuosikymmenistä saatan tehdä erillisen blogisarjan, josta selviää, mitä tuo vuosikymmenet merkitsi.

Viikon lomamatka suuntautui tällä kertaa Kreetalle. Lämmintä ja kiireetöntä menoa oli riittämiin. En lomamatkalla koskaan käy paljoa erilaisilla raunioilla ja luostareissa. kerran kun ne on nähnyt, niin ei niitä joka matkalla tarvita. Yleensä niissä lähtö on aamulla ja illalla takaisin väsyneenä. Enemmän olen harrastanut auton vuokraamista ja omaan tahtiin käyntiä. Parasta on poiketa pienen kylän tavernaan syömään. Palvelu ja ruoka niissä on erinomaista, mutta kiirettä ei ole. Yleensä ruokailu ottaa vähintään kaksi tuntia, mutta maassa maan tavalla. Tiet ovat kapeita ja osin hieman röykkyisiä, vaikkei routaa ole nähtykään. Kapeat vuoristotiet, merinäkymät ja oliivilehdot ovat silmiä hivelevän kauniita. Merivesi on tuolla tähän aikaan niin lämmintä, että siellä voi pulahdella ilman vilua, niin kauan kuin huvittaa. Hienoa kuitenkin on palata kotiin. Lauantai-aamuna, kun aloin lämmittää savusaunaa mietin, että 24 h aikaisemmin olin nauttinut aamiaista Kreetalaisessa hotellissa. Arvata saattaa, että saunan löylyt olivat entistäkin makoisempia. Terassilla vilvoitellessa katselin hitaasti taivaanrannan taakse painuvaa aurinkoa. Taisi siinä vierähtää kolmisen tuntia ajatusten kanssa. Elämä on.