Napapiirillä

Olin kuluneella viikolla jälleen napapiirillä kiertelemässä maatiloilla. Siellä ihmisillä ja elämisellä on omat haasteensa. Lunta oli vielä 40-50 cm. Ihmiset ovat aitoja ja tottuneet omaan elämäntapaansa kaukana etelän hömpötyksistä. Ne ei oikeastaan heitä kiinnosta. Minäkin olen kummajainen, kun saavun etelästä, mutta toisaalta siellä arvostetaan, kun etelän päällikkö vaivautuu oikein tiloille käymään. Nurmesta siellä saadaan pääsääntöisesti vain kaksi satoa ja suuri osa pelloista on suoperäisiä. Joillakin tiloilla on lehmien lisäksi poroja, mutta niistä he eivät mielellään keskustele. Ainakaan lukumäärästä. Paikallisen miehen kanssa tuolla kiertelen jo kuudetta vuotta. Nollasta aloitimme. Hankintamme on edennyt varsin hyvin johtuen paikallisen edustajamme pitkäaikaisesta työrupeamasta alalla. Minulle tämä on toinen kerta urallani, kun saan olla laittamassa alulle hankintaa ja lähtötilanne on nolla. Ensimmäinen kerta olikin aikoinaan varsinainen tulikaste, kun oma ammattitaitokaan ei vielä ollut erikoinen. Silloin pääsin lehtiin ja työantajani toimintaa arvosteltiin kovin sanoin. Olimme eläneet suljettua aikaa ja siitä eroon pyrkiminen vaati oman aikansa mm tuottajien edunvalvonnassa. Noiden vuosien tapahtumista avaudun sitten, kun siirryn vapaaherraksi.