Mietteitä

oplus_1048608

Vierailin taannoin Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa. Siellä on pitkältä ajalta maakunnan kehityksestä kertovia kuvia ja erilaisia maatalouteen liittyviä koneita.

Niitä katsellessa juolahti mieleen nykyinen kehitys yhteiskunnassamme. Pitää olla turvallisia tiloja, joka ei tarkoita varsinaista fyysistä työturvallisuuttaa. Ihmisellä pitää olla henkisesti työympäristö kaikin puolin mukava ja kukaan ei saa sanoa mitään sellaista, että joku jostain syystä pahoittaa mielensä. Yle mm on kunnostautunut tässä DEI koulutuksessa (monimuotoisuus, yhdenvertaisuus, inklusiivisuus) Ihmisiä on otettu toimittajiksi näiden perusteella, ei siis ammattitaidon. Asiantuntijoita otetaan ohjelmiin myös noiden perusteella, ei sen perusteella, että jotain tietäisivät kyseisestä asiasta.

Takaisin museolle. Kirjoitukseni kuvaa katsellessa, jossa on pellon raivaamiseen ennen tarvitut työkalut ajatukseni valtasi raivaajan tunnetilat. Kuokalla kuokittiin peltoa, kirveeltä näyttävällä työkalulla hakattiin kannoista juuret ja rautakangella hartiavoimin kannot ylös maasta. Varressa olevalla pitkällä veitsellä pistettiin suomailla ojien reunat ja lapioitiin sitten pois.

Tuliko hänelle mieleen töitä tehdessä kesälomat, ylityöt, kenties DEI koulutus tai muu hölynpöly. Ei, ei tullut. Omalla työllä perheelle ja itselle toimeentulo. Ei tullut varmasti mieleen, eikä olisi ollut mahdollista jäädä yhteiskunnan elätettäväksi.

En tarkoita sitä, että pitäisi palata 1800 luvulle, mutta selkeästi arvostus nykyisestä hyvinvoinnista on kadonnut, kun muusta ei tiedetä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja