Mietteitä

Valtakunnan politiikassa on ollut sähköistä jo useiden kuukausien ajan. En tällaista menoa ja mustamaalausta muista vuosikymmenien varrelta. Ehkä nyt olisi hyvä katsoa eteenpäin ja ymmärtää, että vaalit meni jo. Katsotaan tekoja, kun niitä tulee. Kaikki muistamme ajat -70,-80-90 luvun, jolloin lääkäriin pääsi melkein heti, jos sairauden laatu oli sellainen. Vanhukset hoidettiin ja töihin mentiin. Vauraus on lisääntynyt, mutta kysymys kuuluu, mihin rahamme katoavat ? Jokainen tienaa puolet vuodesta johonkin muualle kuin itselleen. Aikoinaan työelämän alkaessa ei töitä niinkään valittu. Mentiin töihin mihin päästiin, jotta saatiin toimeentulo.

Itse aikoinani taisin aloittaa huonekalutehtaasta, tosin sitä ennen olin tehnyt satunnaisesti myös maatalouslomittajan töitä. Siirryin sitten teurastamon teuraslinjaan ja sieltä armeijan harmaisiin. Seuraavana oli koneenhoitajan apulaisen pesti ja tuon jälkeen metsätöitä puolisen vuotta. Jälleen oli opiskelun aika. Tämän jälkeen oli aika pakata jälleen putkikassi ja muuttaa töihin Vantaalle Keskon päävarastolle. Sieltä siirryin Sipoon Talman kylälle pienelle maatilalle ”pehtooriksi”. Tilalla oli kymmenkunta hevosta, joiden kengityksen hoidin noin kuuden viikon välein. Maatilan työt ja kunnossapito kuului tehtäviini. Tilan omisti harrastuksenaan lääkäri. Eteenpäin piti mennä ja menin jälleen opiskelemaan. Tämän jälkeen siirryin kaalia ja emokanoja tuottavan maatalousyrityksen palvelukseen.

Tapanani oli, että tutkin Maaseudun tulevaisuuden työpaikka ilmoituksia hyvin ahkerasti. Sitten nappasi. Keväällä 1985 oli ilmoitus, johon tartuin ja sillä tiellä olen edelleen. Alan sisällä olen työnantajaa vaihtanut kutsuttuna useasti. Juuri eilen tuli kuluneeksi 38 vuotta, kun aloitin nykyisellä alalla. Rohkeutta tehdä päätöksiä, mennä omalle epämukavuusalueelle, niihin kannustan. Kaikesta oppii ja näin se oma paikka löytyy.

Sain terassini tehtyä. Nyt koko saunarakennukseni on valmis. Mansikoita pienestä maastani on taas tullut litratolkulla. Osan niistä tein jo hilloksikin.