Lupiinisota

Kun ostin mökkini 8 vuotta sitten oli se ollut asumattomana parisen vuotta. Siitä alkoi urakka. Nyt mökki on käyty kokonaan lävitse .Osin uudistettu sekä sisältä ja päältä. Sauna/pesuhuone, wc ja keittiö ovat täysin uutta. Tupa ja pari pientä makuuhuonetta ovat saaneet uuden pinnan ja makuuhuoneet myös uuden lattian. Nurmikoita oli käyty ajamassa silloin tällöin, joten ihan viidakoksi ei ollut päässyt. Ainoa villiintynyt oli lupiini joka oli päässyt leviämään uhkaavasti kohti naapurin rajaa. Myös pieni peltotilkku kasvoi miehen mittaista pajua. Sen raivasin melkein ensitöikseni, kun en saattanut katsella ja tietysti melkoinen maanviljelyskin oli mielessä 🙂

Mutta, siihen lupiinisotaan. Ensin otin käyttöön kemiallisen sodankäynnin. Sillä rajasin lupiinin tuohon pihamaalle. Tarkoituksena ei tietenkään ollut sitä kokonaan poistaa, sanoi laki mitä hyvänsä. Nyt olen antanut lupiinin kukkia, mutta ennen kuin siemenkota alkaa valmistua niitän alas. Näin se ei ole enää päässyt leviämään. Näin tein viikko sitten ja jätin varret kuoleentumaan. Nyt kun tuli hyvä ja kuuma heinäpouta, niin pitihän se tavan mukaan seipäälle laittaa. Pääsiäiskokkona sitten poltan. Tulee muuten ankarasti savua. Helteellä seivästäessä tuli lapsuus mieleen. Hiki virtasi ja paarmat koittivat parhaansa mukaan iskeä. Sitä se oli Lylyn–niitussa satoja metrejä pitkiä suosarkoja seivästettäessä. Kuvan oton jälkeen siistin vielä seipäät, kun huomasin, että näyttävät jaloin tehdyiltä