työurani osa 4. OK-lihan haltuunotto

Kenttämiehet (yhtään naista ei ollut) saivat pikaisen kutsun Porin konttorille tiedotustilaisuuteen, jossa myös kerrottiin mitä jokaisen nyt pitää tehdä. Teurastamokaupoissa ostettiin hankintaosuutta lisää, niin tuottajien kuin kuluttajienkin saamiseksi. Eri asia sitten olikin, että miten ko ryhmät saatiin pysymään uuden omistajan leirissä. Tätä silmällä pitäen käsky kuuluikin, että kaikkien ostetun OK-lihan tuottajien luona olisi välittömästi käytävä tilakäynnillä. Olin ollut vasta niin vähän aikaa töissä, että he olivat kaikki minulle tuiki tuntemattomia. Kahden kunnan alueella heitä oli suurin piirtein 100 kpl. Itse mietin olisiko nyt minun outona ihmisenä järkevää syöksyä kuin korppikotka heti saaliille ? Aiheuttaisiko se vastareaktion. Otin erilaisen linjan. Menin käymään molemmissa kunnissa olevien OK-lihan kenttämiesten luona, jotka myös tässä vaiheessa olivat kaupan myötä SOT.n leivissä. Onnistuin taivuttelemaan heidät myönteiselle kannalle, jotta voimme yhdessä mennä näille tiloille. Vielä niin, että he myös ovat positiivisella kannalla. Molemmat henkilöt olivat myös eläkeiän kynnyksellä. Tästä tulikin ensimmäinen menestys nuorelle märkäkorvalle. Saimme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pidettyä kaikki asiakkaat. Toinen vanhoista herroista jäi eläkkeelle ja toinenkin sai olla parisen vuotta, kunnes saavutti eläkeiän.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja