työurani osa 3. Töihin

Työura aloitettiin siten, että heti ensimmäisenä päivänä karjankeräilyyn. 25.7.1985 aamulla ennen viittä odottelin karja-autoa. Viideltä piti karja-auton tulla, mutta tulikin vasta kymmenen yli. Olin nuoruudessani ollut tekemisisää nautojen ja myös sikojen kanssa, joten arvelin olevani huipputasoa eläinten liikuttelussa karja-autoon. Iltasella noustessani pois karja-autosta en ollut enää niin vakuuttunut omista taidoistani. Minulla oli kuitenkin onnea saadessani lähes vakituiseksi kuljettajaksi SOT.n parhaan kuljettajan. Opin häneltä eläinten käsittelyn ja myös sen, miten maalaistalon väen kanssa käyttäydytään. Varsin pian olimme parivaljakko, joka tiesi toisen ajatuksetkin. Tärkeää oli, että luottamus välillämme oli täydellinen. Kokonaiset kuusi vuotta saimme työskennellä yhdessä. Kertaakaan meillä ei ollut keskenämme sanomista. Kesä ja syksy menivät opetellessa uuden ammatin koukeroita. Tuskin olin niissä päässyt alkuun, kun tuli ensimmäinen tulikaste. Tuottajain lihakeskuskunta (osuusteurastamojen omistama keskusliike) ja osuusteurastamot ostivat SOK-laisen osuuskauppojen omistaman teuras-ja hankintayhtiön OK-lihan. Kukin Osuusteurastamo sai alueellaan olevat OK-lihan tuotantolaitokset, asiamiehet ja kuvainnollisesti tuottajat.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja