työurani osa 2. Perehdyttäminen

Perehdyttäminen työhön sujui siten, että heinäkuun loppupuolella istuin Porissa Sot.n konttorilla nelisen tuntia. Työn kuva käytiin lävitse, johon kuului olemassa olevista asiakkaista huolehtiminen, uusien hankkiminen, sekä karjankuljetuksessa mukana oleminen. Kaikki teuraat ja välityseläimet tuottajat ilmoittivat puhelimitse asiamiehelle. Kaikkien teuraiden osalta asiamies huolehti kuljetussuunnittelun, niistä tuottajalle ilmoittamisen ja olemalla keräilyssä mukana 2-3 pvnä viikossa. Välityseläimet huolehdittiin pääkonttorilta ja niille oli omat keräilyt. Näidenkin osalta kaikki ikävät siirrot yms. ilmoitti kuitenkin asiamies tilalle. Alueenani olisivat Siikaisten ja Merikarvian kunnat. Tuohon aikaan noissa kunnissa oli useita satoja karjatalouksia. Silloin suuri navetta oli 50 lypsylehmää. Emakkolana suuri oli 50 emakkoa.

Läksiäisiksi porista sain salkun papereineen, toimistotarvikkeita ja lankapuhelimeen automaattivastaajan. Työn aloituspäiväksi oli sovittu 25.7.1985. Asunnokseni sain Sot.n omistamasta vanhasta puutalosta Merikarvian Tuorilasta kaksi huonetta ja keittiön. Kylmä vesi tuli ja sisäwc oli. Pesulla käydäkseen piti lämmittää ulkosauna ja sinne piti vesi ottaa letkulla asuinrakennuksen alakerrasta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© Zetoristi – Tietosuojaseloste – Wordpress kotisivut Helpotkotisivut.fi

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja