työurani osa 1. Työnhaku

Olin hakenut 1980 luvun alussa Satahämeen Osuusteurastamon asiamiehen pestiä. Jäin toiseksi, valituksi tulleella oli paremmat koulutodistukset. Oma arvioni oli, että kompastuin kuitenkin siihen, että en ollut mennyt armeijan jälkeen teuraslinjaan takaisin, jossa olin vajaan vuoden ollut töissä. Olin lupautunut palaamaan, mutta ilmoitin vähän ennen siviiliin pääsyä, etten tulekaan.

Työyhteisönä se oli hyvinkin masentava. Ei työn vuoksi, mutta vahva vasemmistolainen kulttuuri näyttäytyi tuolloin elintarviketeollisuudessa hyvin vahvasti. Ykkösenä oli motto, että työnantaja oli välttämätön paha. Kaikenlainen jäynä, josta ei jäänyt kiinni tuntui olevan sallittua työantajaa kohtaan. Politiikkaa ruokatunnit jne. Itse edustin taustaltani tukiaisilla eläviä kytöjusseja. Syntymäkodissani opittuihin arvoihin kyseinen työympäristö ei tuntunut minulle sopivalta.

1985 alkukesästä näin Maaseudun Tulevaisuus lehdessä Sot.n ilmoituksen, jossa haettiin asiamiesharjoittelijoita. Laitoin jälleen hakupaperit ja yllätyksekseni sain kutsun haastatteluun. Siinä minulle valkeni edellin kompastukseni syy. Haastattelija (hankintapäällikkö) totesi, että nämä ovat sellaisten hommia, jotka viihtyvät pidempään alalla. Sanoin hänelle, että oletko sinä ollut aina yhtä timantti mies, etkä edes nuoruudessasi tehnyt mitään virhettä ? Vajaata viikkoa myöhemmin hän ilmoitti, että paikka on sinun.