Kevätkylvöt

Kevätkylvöni ovat edistyneet jälleen ripeästi. Peruna on ollut harson alla runsaat pari viikkoa. Annabellee laitoin neljää pöytää ja yhden Violet Queenia. Peruna sisältää vahvasti antidoksianttia, eli on siis terveysperuna. Ei vaikuta hyvältä sana terveys yleensä maun suhteen. Peruna ja malto on violetin värinen. No, uusia asioita pitää aina kokeilla. Hernettäkin laitoin ja salaattia. Sipuli jäi tänä vuonna pois. Sen viljely on työläs, jotta onnistuu. Erityisesti syksyinen kuivaus on oltava täydellinen, muutoin mätänevät. Makueroa ei myöskään ole havaittavissa kaupan tuotteisiin verrattuna. Toisin on perunan kanssa. Perunan kun kantaa suoraan maalta kattilaan, niin maku on vailla vertaa. Kukkapelto tuli myös laitettua ja toisena uutuutena koristeeksi rehumaissia. Siitä on jo lajikkeita 110 päivän kasvuajalla. Kasvaa hulppean kahden metrin korkuiseksi metsiköksi. Saa nähdä pitääkö syksyllä kaataa raivaussahalla, jos tuo kokeiluni onnistuu.

Kolmisen viikkoa sitten minulla oli mökillä vieras Yleisradiosta. Tuttavapiiriini kuulu yksi uutisankkureista. Hänellä oli toiveena päästä savusaunaan, kun muisteli kerran joskus lapsuudessaan olleensa. Sehän järjestyi. Pidin löylytellessä räppänän kohtuullisen auki ja loin löylyä hyvin maltillisesti. Toisin sanoen, ilma vaihtui ja löylyt olivat lempeän pehmeitä. Vihdankin olin varannut ja opetin sen käytön saunassa. Vihdan haudevesi toimi löylyvetenä. Vieraani oli täysin myyty ja löylyttelemään piti päästä useamman kerran. Hupaisaa on, että savusaunaa tuntemattomat tulevat saunasta aina nokisena ulos.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja