Erämaamökillä

Vuodet vierivät. Taitaa olla kuusi vuotta, kun olen viimeksi erämaamökilläni saunotellut. Vuosittain olen kyllä käynyt vilkaisemassa, että onko vielä kohjollansa. Otin itseäni niskasta kiinni ja pakkasin autoon siivoustarvikkeet ja raivaussahan. Tietä täytyi hieman raivata ja sisäänkäynnin edessäkin kasvoi jo kaksimetristä haapaa. Tuttu saunapolkukin oli hyvää vauhtia umpeutumassa.

Kannoin kaivosta vedet saunalle, jossa on kotapata. Pesin mökin desinfioivalla pesuaineella, samoin saunan ja pesutilat. Lauantai kului sulavasti ja yksin tuolla ei tarvinnut olla, sillä hyttysiä oli sangen mukavasti. Kaasujääkappikin lähti puhdistuksen jälkeen jäähdyttämään. Siivousurakan jälkeen laitoin saunan lämpiämään. Lämmityksen ohessa hosuin raivaussahan kanssa lämpimikseni. Taisi koko operaatioon kulua viitisen tuntia.

Istuin hiljaisuudessa saunan lauteilla, käkikin kukkui lähimetsikössä. Löylyt olivat leppoisia ja kolmasti piti lauteille nousta. Tuossa jatkuvalämmitteisessä saunassa olen itse rakentanut ilmastoinnin siten, että lauteille nousee löylyn mukana lämmennyttä hapekasta ilmaa. Sen vuoksi siellä jaksaa olla vaikka kuinka kauan. Siivotessani mökkiä törmäsin kuvassa näkyvään koruun, joka oli muotia tuolloin. Siinä on nimeni ja päivämäärä 17.9.1977. Jokin tärkeä päivämäärä lienee ollut. Lahjan antajan muistan hyvin.

Ps. Mökin rakentamisen alusta kerron blogissani ” Nuori mies innostuu osa 1″ Jatkoakin pitää näemmä siihen kirjoittaa.