Työurallani tapahtunutta osa 1. Vanhapoika

Ajattelin kertoa työuraltani muutaman mieleen jääneen tapauksen. Niitä olisi kyllä yhteen kirjaankin riittävästi. Jos tulen käytämään nimiä tai paikkakuntia, niin ne ovat muutettuja. Viimeiseltä 12 vuoden ajanjaksolta en kerro mitään tapahtumia.

Työkaverini oli saanut läänineläinlääkäriltä ilmoituksen, että pitäisi mennä tarkistamaan erään tilan eläinten olosuhteet. Alkutietona oli, että tilalla on 20-30 nautaeläintä. Ei kuitenkaan lypsylehmiä. Naapurit olivat valittaneet, että eläimet kulkevat heidän puutarhoisaan ja epäileet ruokinnan riittävyyttä. Tila kuului työkaverini toimialueeseen, mutta hän pyysi minut mukaan henkiseksi tueksi. Ajoimme tilan pihaan ja sillä hetkellä huomasin, ettei pelkkä henkinen tuki ollutkaan kyseessä. Työkaveri sanoi, ”käy katsomassa sisällä onko ketään kotona, hän kääntää sillä aikaa auton”. Eteisessä oli märät jäljet, koputin oveen ja menin syrjään ajatellen ettei kirves heti osu. Sisällä ei ollu ketään. Lähdimme kiertämään karjarakennusta ja siellä vanhan tallisillan alla vanhapoika ilmestyi kuin tyhjästä eteeni. Tervehdin kädestä pitäen ja kerroin millä asialla olimme. Parressa oli 5 sonnia, jotka olivat puhtaita ja hyväkuntoisia, mutta loput eläimet vaeltivat ulkona kuin taivaan linnut. Kerroin isännälle, että läänineläinlääkäri on määrännyt eläimet pois haettavaksi. Ensi viikolla olisi päivä ja poliisipartiot tulevat myös paikalle. Totesin myös, että eläimet ovat hyväkuntoisia ja yritän puhua läänineläinlääkärille, jotta parressa olevat voisivat jäädä vielä hoitoosi. Ehdoksi asetin, että isäntä hoitaisi eläimet karjasuojan päässä olevaan suuliin. Pääsimme asiasta yhteisymmärrykseen.

Kun eläinten hakuaika koitti, niin tuttu karjankuljettaja oli niitä hakemassa ja hän pyysi minut jostain syystä hanslankariksi, vaikkei asia minulle mitenkään kuulunut. Paikalla odotti nimismies kahden poliisin kanssa. Isäntä avusti lastauksessa. Yksi tosin pääsi livohkaan, mutta senkin saimme kiinni metsäladossa. Todella isokoinen ja täysin villi hieho. Oli riimu, jalkanaru ja sarvinaru joilla kolmen miehen voimin saimme sen autoon. Nimismies tarjosi vaivan palkaksi vielä paikallisella Shellillä kahvit. Niin, onnistuin myös puhumaan läänineläinlääkärille, että ne viisi saivat jäädä parteen. Ajatuksena minulla oli se, kun eläimet kuitenkin olivat hoidettuja, niin olisi vanhallapojalla jotain mielekästä tekemistä. Ettei mattoa heti vedetty kokonaan jalkojen alta. Pyrin aina vaikeissakin hetkissä katsomaan asian inhimillistä puolta, jos eläinten hoito ei ollut vaarassa.