Zetorimiehelle sattuu

oplus_277872640

Vanhojen koneiden kanssa liikkuessa liittyy aina epävarmuuksia. Vaikka traktori on huolella korjattu on siinä edelleen alkuperäisiä osia, jotka vuosikymmenien kuluessa väsyvät.

Lähdin helteisenä sunnuntaina käymään kaupassa ja matkaa oli sellainen 12 km. Loppupäässä matkaa on lievä pitkä nousu. Siinä zetorin voimat alkoivat uupua ja moottori kävi oudosti. Ymmärsin kuunnellessa, että nyt toinen sylinteri on poissa pelistä. Zetorista (25 hv) tulee silloin täysin voimaton, koska voima ja kuuluisa ääni tulee siitä, että sylinterit sytytetään peräjälkeen moottorin rakenteesta johtuen.Traktori jaksoi liikkua vain vaihteiston pienellä puolella. Peruuttelin mäkeä alas ontuvan moottorin kanssa peltotien päähän. Avasin ensimmäiseksi ruiskutuspumpun kannen ja vika selvisi oitis. Toisen ruiskutuselementin jousi oli mennyt poikki. Vaihteiston pienellä puolella ajellen sain zetorin takaisin mökille.

Välittömästi aloin miettiä korjausoperaatiota. Pumpun irrottaminen vaatisi jakopään kannen avaamisen , jotta sen voisi irrottaa ja viedä korjaamolle.Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, ettei toimeen kannata ryhtyä suinpäin. Tiesin etelä-pohjanmaalla kaverin, joka on rakentanut 8kpl zetoreita ja lukuisan määrän muita vanhoja traktoreita alkutekijöistä. En tuntenut häntä, mutta ajattelin, että nyt on syytä soittaa. Hän kertoi, että jousen voi vaihtaa purkamatta, mutta pitää tietää mitä tekee. Sanoin heti, ettei minun tarvitse tietää, vaan sovitaan niin, että sinä tulet vaihtamaan ja ”malmi” maksaa.

Heti juhannuksen jälkeen hän tuli kuin aikamerkki. Puheineen, kaffitteluineen ja töineen meni tuntiviisikymmentä minuuttia. Oli kyllä todella hieno seurata, miten hän tiesi mitä teki, joka liikkeellä. Varautuminen oli myös huippuluokkaa. varapumppu mukana, tiivisteitä jne.

Jälleen kerran sain oppia, ettei kaikkea kannata yrittää itse tehdä ja opetella.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja