Kiuasremonttia

Rakentamassani savusaunassa on nyt saunottu nelisen vuotta. Kiukaaksi ostin aikoinaan valmiskiukaan, koska hinta oli osapuilleen sama kuin paikalla tehdyn. Sen kokoaminen sujui ihan omin voimin. Yksinkertaisuudessaan elementeistä, jossa kiukaan sisäosat olivat tulenkestävästä valusta tehtyjä. Ulkokuori taasen on jonkinlaista soravalua ikään kuin leca harkkoa, mutta tiiviimpää. Osia ei mitenkään muurattu tai liimattu toisiinsa. Sisä- ja ulkokuoren väliin jäi ilmarako. Nyt oli ajankohtaista ensimmäistä kertaa vaihtaa kivet ja tehdä kiukaaseen pieni parannus. Kivien painon ja lämpölaajenemisen vuoksi sisäkuori liikkui liikaa työntäen ulkokuortakin ruman näköisesti. Ei kuitenkaan siten, että kiuas hajonnut olisi. Tein kulmaraudasta elementtien väliin/ ympärille kehikot (3 kpl) siten, että jätin kuitenkin lämpölaajenemiselle hieman tilaa. Uusien kivien hankkiminen oli oma lukunsa, niitä kun tarvitaan reipas 300 kiloa. Kaiken lisäksi vielä eri kokoisia. Alle tulee isoja ja pintaa kohden pienennetään kivien kokoa. 20 km kilometrin päässä kuitenkin on murskaamo, jossa oli laadultaan sopivaa kiveä. Oliviinidiabaasi, ei sisällä haitallisia kiisuja, kestää ja varaa hyvin lämpöä.Tähän sain vinkin. Kivi kerrallaan keräilin laatikoihin. Se oli runsaan kolmen tunnin urakka. Sen jälkeen asettelin kivet mökillä trukkilavoille ja pesin painepesurilla puhtaiksi. Enää ei ollut kuin kantaminen saunaan ja kiukaaseen asettelu. Lopuksi piti tehdä kiukaan ensimmäinen lämmitys, jolloin ei saunota. Nyt olen kolme kertaa saunonut ja remontti vaikuttaa varsin onnistuneelta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja