Kääpiösnautseri

oplus_11534336

Ajattelin kirjoittaa jokusen rivin kyseisestä koirarodusta. Ensinnäkin, se ei ole tavallinen koira, lähinnä kaveri. Kääpiösnautseri jalostettiin joskus 1800 luvulla saksassa maatiloille. Päätehtävä koiralla oli toimia vartijana ja hävittää tuhoeläimet. Koiran kuului myös pysyä omistajansa/perheen lähistöllä. Snautseri tappoi viljamakasiineista rotat ja hiiret. Vartiointiin ei kuulunut ihmisten pureminen. Koiran piti ilmoittaa, jos pihapiirissä tapahtui jotain sinne kuulumatonta. Se käsitti vieraat ihmiset, eläimet, äänet, hajut yms. Kaikki sellainen, joka ei kuulunut normaaleihin olosuhteisiin. Nämä aistit ovat edelleen ko rodulla, siksi se soveltuu huonosti esim kerrostaloon. Sitten elävään elämään. Matti ystäväni pysyy mökillä omalla tontilla, kiertää sitä tasaisin väliajoin ja kyllä, jos jotain outoa on, niin ääni kuuluu. Kun itse olen ulkotöissä, niin hän pitää koko ajan silmällä minua ja siirtyy mukanani automaattisesti. Tämä tapahtuu kuin taikaiskusta, vaikka en häntä siinä juuri näkisikkään. Hän haukkuu vieraat, mutta kun pääsee nuuhkaisemaan, niin haukku loppuu siihen. Oppi herkästi asioita, mutta on tiettyä jääräpäisyyttäkin. Ehdottomasti rotu, jota on koulutettava ja vain hyvällä. Mitä sitten tulee jyrsijöiden tuhoamiseen, niin… Kolme myyrää ja jäniksenpoika ovat kevään saaliita 🙂

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja