Muistoja Karpaateilta 0sa 67. Hivenainetohtorilla töissä

Joskus 1980 luvun alkupuolella olin Sipoossa ratsastustallilla vuoden verran töissä. Paikan omisti eräs helsinkiläinen hivenainetohtori. Tilalla oli 10 hevosta ja 8 ha peltoa. Sinne haettiin kengitystaitoista pehtooria. Paikka oli kuin tehty nuorelle miehelle, mutta ei sitten ollutkaan. Mansardikattoista kaksikerroksista omakotitaloa asusti 4 mäyräkoiraa, jotka olivat tohtorin ja tohtorinnan silmäteriä. Näiden hoito hevosten ja maanviljelyksen lisäksi kuuluivat työnkuvaan. Viides mäyräkoira asui heidän kansaan Katajanokalla. Yleensä viikonloppuna herrasväki piipahti tilalla. Rouva istui soopeliturkissa mäyräkoiran kanssa Jaguaarin takapenkillä. Itse asuin ulkorakennuksen päätyyn tehdyssä asunnossa, jossa oli keittiö ja yksi huone. Talvella vesi meni hileeseen lattialla. Suunnitelmia tohtorilla oli. Kahdeksankymppinen entinen kirvesmies oli hänen luottopakki. Kirvesmies oli aikoinaan osallistunut Mäntsälän kapinaan ja oli yhä edelleen vannoutunut kommunisti. Hyvin tulimme toimeen, kun rakensimme tallin yhteyteen kahvilaa.

Tohtorilla oli Helsingissä Vilhonkadulla vastaanotto, laboratorio, sekä hivenaineapteekki. Sieltä löytyi vastaus melkein mihin vaivaan tahansa. Paraneminen ei tosin ollut taattu, mutta lompakko keveni mukavasti. Ensin piti syödä muutama kuukausi hivenaineita, sitten taas tohtorille ja verikokeisiin. Hollannista ostetut verianalyysilaitteet ja muutama varoitus koituivat kuitenkin kohtalokkaaksi. Lääkärin oikeudet meni hyllylle ja firma selvitykseen. Itse olin viimeiset kolme kuukautta ilman palkkaa töissä. Sitten oli vähäiset säästöt syöty ja piti lähteä ruuan tienaamiseen.

Tohtori vielä riitautti palkkasaatavat käräjille. Huonosti hänen siinäkin kävi. Tuli palkan päälle vielä käräjäkulut maksettavaksi. Loppujen lopuksi palkat maksoi palkkaturvakeskus. Siellä oltiin vitkuttelun maailmanmestareita. Olin yhteydessä kansanedustaja Kauko Juhantaloon, joka hoiti asian vajaassa viikossa kuntoon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja