Työurani osa 13. Aurinko näyttäytyy

Elettiin kevättä 1995. Talven selkä oli taittunut epävarmoissa tunnelmissa. Työpaikan pysyvyydestä ei ollut kenelläkään varmuutta. Minun osaltani mollivoittoisuutta lisäsi tiedot, jotka vahingossa tulivat työpöydälleni. Sunnuntaina 7.5 klo 17.30 keittiössä oleva seinäpuhelin ilmoitti puhelusta. Soittaja oli Itikka Osuuskunnan hankintapäällikkö. Sama henkilö, joka oli ollut sikakerhon tutustumisretkellä Nurmossa isäntänä (kts. blogi Merkityksellinen retki). Asia oli seuraavanlainen ”Olemme tulossa käymään Etelä-Suomessa, voisiko sinun kanssa keskustella ?”. Vastasin ” Kyllä se sopii, mutta mistä on kysymys ?. Hän vastasi, että ”tapaamisessa se selviää ja ettei hän nyt voi kertoa enempää”.

Tapaaminen oli kahden viikon kuluttua Loimaan seurahuoneella. Osuuskunnan toimitusjohtaja, kehityspäällikkö ja hankintapäällikkö olivat paikalla. Kuten aiemmin olen kertonut, niin osuusteurastamoilla oli omat toimialueensa. Pieniä ”rajaloukkauksia” oli kuitenkin alkanut esiintyä. Itikka Osuuskunnan hallitus oli tehnyt päätöksen levittää hankintaorganisaation koko eteläiseen suomeen. Tarkoitus oli varmistaa kotimaisen raaka-aineen saanti edelleen kaikkiin elintarvikkeisiin. Nyt osuuskunnan miehet olivat sitä mieltä, että haluavat palkata minut heille töihin. Saman päivän iltana ilmoitin myöntävän vastaukseni. Työsopimusten allekirjoitusta jouduttiin aikaistamaan, koska tieto Itikan invaasiosta oli vuotanut lehdistölle. Työsopimukset allekirjoitettiin Nokialla kylpylä Eedenissä. Paikalle meitä oli kolme toisistaan tietämätöntä työkaveria. Neljännenkin piti tulla, mutta hän lipesi ilmoittamatta viime hetkellä.

Tässä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, mitä tuleman pitää.