Työurani osa 12. Salama iskee

Koko hankintatoimisto mukaan lukien, sekä naudan ja sian neuvonta muuttivat Turuntielle. Esimies halusi, että mekin työkaverin kanssa tulemme poikkeuksia lukuun ottamatta aina aamuisin klo 8 toimistolle. Meidän piti myös leimata kellokortti, jotta se näyttää tasa-arvoiselta. Sieltä sitten lähdimme maakuntaan ja takaisin emme toimistolle tulleet. Ohjasin työpostini meidän työhuoneelle. Sitä riitti tuohon aikaan paperisena. Nämä kirjeet availin sitten aina aamutuimaan. Jälleen niitä oli pöydälläni vino pino, jota ryhdyin availemaan. Joukossa oli yksi ns. sisäinen kuori, jolla postia lähetettiin enimmäkseen Turun ja Forssan välillä. Vedin sisällä olevan A4 ulos ja ryhdyin lukemaan ja tiesin heti, että nyt oli kirje tullut väärään osoitteeseen. Luin toisen ja kolmannenkin kerran, kun järkytykseltäni toinnuin vein kuoren Turkuun lähtevään lokeroon.

Se paperi oli palkkoihin lähtevä määräys/ohjeistus. Toiselle alueelle kollegaksi sisäisesti muista tehtävistä siirtyneelle henkilölle. Palkka oli 25-30 % korkeampi kuin minulla. Pettymykseni tunnetta ei voi sanoin kuvailla ja luottamukseni työnantajaan romahti. No, mitä oli tehtävissä ? Ei yhtään mitään. Asiasta en voinut tietää ja elanto oli perheelle hankittava. Erittäin huono esimies ja palkassa kyykytetty, vaikka työni olin tehnyt ja jonkun verran enemmänkin. Mollivoittoisella mielialalla meni keväiset kuukaudet, mutta sitten tuli yllätys…