Työurani osa 8. Muutto ja uudet tuulet

1991 keväällä olin muuttamassa työnantajan toivomuksesta Huittisiin ja asuntoakin oli jo katseltu. Keskikesällä esimieheni ilmoitti, että Forssassa olisi Huittisista kotoisin oleva kenttämies joka haluaisi muuttaa kotiseudulleen. Kysymys kuului, voisinko muuttaa Forssaan ? Totesin, että kun tavarat on kyydissä niin sovitaan, että jarrutan vasta Forssassa. Puolen vuoden asumisen jälkeen muutin kuitenkin rauhallisemmille vesille 7 km.n päähän Jokioisten kuntaan. Vuosia myöhemmin tämä esimies muutti myös Forssaan toimistopäälliköksi. Hän kertoi minulle Forssan hankintapäällikön olleen hieman skeptinen muuttoni suhteen. Hän oli epäillyt, että minkälainen mies sieltä tulee. Olimme edelleen ”sottilaisia”, sen kyllä monasti sain aistia. Tämä entinen esimies kertoi sanoneensa, että parhaan miehen hän täältä antaa. Työ tuottajien kanssa lähti hyvin liikkeelle. Noista ajoista jäi ystäviä joiden kanssa olemme vieläkin yhteydessä. Toimitusjohtaja oli talossa vaihtunut. Pestiä hoiti nyt henkilö, jolle se oli ”luvattu”. Yritys ajautui hankalaan tilanteeseen vääjäämättä. TLK.lta tulleet vantaan ruokatehtaan velat ja johdon osaamattomuus johtivat LSO Foodin konkurssin partaalle. Hyvänä esimerkkinä, talossa oli TLK.n peruja pitkään kaksi myyntiä, jotka kilpailivat keskenään. Toimitusjohtaja erosi (ennen kuin erotettiin) 1994 ja uudeksi toimitusjohtajaksi palkattiin kykeneväksi saneeraajaksi tunnettu Simo Palokangas. LSO Foodin omavaraisuus oli painunut 8% tuntumaan. Olemassaolo oli jo hiuskarvan varassa. Asioista paremmin perillä olevat tuottajat vaativat teuraista ennakon ennen kuin antoivat ne teurastamolle kuljetettavaksi. Yrityksessä alkoi kulukuuri ja lopputilien jako.