Muistoja Karpaateilta osa 66. Nuori mies innostuu osa 1

1980 luvulla muotia olivat kuivanmaan mökit. Niitä rakennettiin laajalti ympäri suomea. Urjalassa ja Humppilassa oli oikein pieniä taajamia rakennettuna, mikäli oikein muistan. Veljeni rakensi sellaisen myös syntymäkotini maille. Hienoon paikkaan tekikin. Pienelle harjulle aavan suon laitaan vanhan kotitalomme hirsistä. Talvella sinne vedettiin myös syntymäkotini savusauna, joka taisi enää olla ainut ehjä rakennus sillä tontilla. Myöhemmin hän teki tontille myös vanhanaikaisen puuliiterin. Kaikki rakennukset katettiin pärekatolla.

Tästä innostuneena minullekin heräsi -80 luvun lopulla ajatus mökin rakentamisesta tuonne korpeen kauas asutuksesta. Isäni lupasi tontin ja yhdessä olimme sitä sitten katselemassa. Hän ehdotti vahvasti saman samalle pienelle harjulle, kuin veljelläkin oli. Se ei minulle käynyt. Halusin, että pitää olla riittävä hajurako ja autolla pitää päästä pihaan toisin kuin veljeni mökille, johon joutui kävelemään metsän siimeksessä noin kilometrin matkan. Olin tuolloin jo perheellinen ja se tietysti oli sijainnissa otettava huomioon. Paikaksi löytyi metsäautotien varressa oleva kuusikko, pienessä rinteessä harjun sivussa. Siihen oli myös mahdollista kaivaa pieni lammikko.

Kerroin isälleni, etten laita tikkua ristiin ennen kuin tontin hallinta on virallisesti siirretty minulle. Veljeni ei ollut tätä asiaa hoitanut, joten hänen rakentama tontti oli yhä vanhempiemme mailla. Tämä aiheutti hieman kismaa. Sain sovittua isäni kanssa, että otan kunnan rakennusmestarin mittapuuhiin ja paperien tekoon. Samalla myös esitin, että veljen tontti varmaan voitaisiin samassa yhteydessä hoitaa. Kuten elämässä yleensä, se on miten asiansa osaa esittää. Isä suostui. Kun varsinainen tonttien erottamispäivä tuli, niin saavuin ottamaan isää kyytiin ja odottelimme rakennusmestaria ja velipoikaa saapuvaksi. Huomasin, että isä oli hieman hermostunut. Kun veljeni saapui, niin menin ulos ja sanoin hänelle ”pidä sitten suusi kiinni tapahtui, mitä tapahtui”. Aavistelin, että diplomatian taitoja vielä tarvitaan. Saimme tontit rajattua, mutta veljen tontti olisi jäänyt paljon pienemmäksi. Sattuneesta syystä hän kuitenkin sai haluamansa. Hyvä niin.

JK. Kuvassa syntymäkotini savusauna, joka sittemmin siirrettiin veljeni mökille.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja