Niin maailma muutuu

Olen miettinyt, että miten kukin löytää paikkansa ja etenkin työuransa elämässään. Omaa nuoruuttani muistellessa uravalinta oli enemmän kuin epäselvä. Keskikoulun jälkeen oli selvää, että ammatilliseen koulutukseen hakeudun, mutta mihin ? Lopulta päädyin hakemaan asentaja/koneistaja linjalle ammattikouluun ja maatalousoppilaitokseen tekniselle linjalle. Molempiin tulin hyväksytyksi. Sitten piti miettiä, kumpaan menen. Päädyin maatalousoppilaitoksen tekniselle linjalle . Siellä sai koulutuksen koneiden korjaukseen, mutta myös viljelykseen. Kymmenen vuotta aiemmin tuolla koulutuksella oli menty mm. pankinjohtajaksi. Huvittaa tuo tässä ajassa.

Tuon jälkeen olin, kuten olen aiemmin kertonut erilaisissa lyhyemmissä työtehtävissä ja kävin armeijan. Armeijan jälkeen oli työpaikka odottamassa, mutta en ottanut sitä vastaan. Tein taas erilaisia lyhyempiä työjaksoja. 1982 lähdin vuodeksi opiskelemaan Ypäjän maatalousoppilaitokseen.

Tuon suoritettuani tein jälleen lyhyempiä työjaksoja. Olin koko ajan tutkinut työmahdollisuuksia Maaseudun Tulevaisuus lehdestä. Lähdin jälleen 1984 opiskelemaan Virroille, jossa olin syksystä toukokuun loppuun 1985.

Sitten tärppäsi heinäkuun alussa. Nykyiseen ammattiini haettiin harjoittelijaa, kun edeltäjäni oli vakavan alkoholiongelman takia lopullisesti hyllyllä. Tuosta asti olen tähän päivään saakka ollut pääpiirteittäin samassa tehtävässä. Alan sisällä olen vaihtanut työpaikkaa neljä kertaa. Aikoinaan erittäin kilpailulla alalla työpaikan vaihdokset ovat olleet jopa uhkarohkeitakin. Varmaan kahdetkymmenet yhteistoimintaneuvottelut olen urani aikana jännittänyt, mutta arpa ei osunut kohdalle. Oli aika, kun lapset oli pieniä ja talo velkana. Jälkeenpäin ajatellen kuitenkin erinomaisia ratkaisuja. Juuri nuo rohkeat päätökseni olivat 7 vuotta saamani ylennyksen perustelut. Aikoinaan noita ratkaisujani manattiin kitkerästi. Niin maailma muuttuu, Eskoseni.