Muistoja Karpaateilta osa 65. Lapsuuden kesät

Maalaistaloissa syntyneet nuoret ovat yleensä oppineet työn teon jo lapsuudessa. Vuosikymmeniä sitten se merkitsi monesti myös hyvin ruumiillisiakin ponnistuksia. Kun kesäloma alkoi, niin ensimmäisiä asioita oli perunan istutus. Se tapahtui ämpäreistä vakoon laskemalla ja sitten vaot tukittiin. Perunaa istutettiin varmuudeksi niin paljon, että varmasti riittää perheelle koko talveksi. Talven jälkeen seuraavana kesänä kannettiin sitten puolet metsään.

Kesäkuun alun helteillä lähdettiin halkometsään. Hyttysiä ja lämpöä riitti ilman ilmastonmuutostakin. Isä sahasi 15 kg.n Raket moottorisahalla koivut metrin pölleiksi. Minä ja nuorempi veli kannettiin niitä kasoille ja kaksi vanhinta veljeä halkoi kirveellä ja sitkeitä olivat.

Välillä harvennettiin lanttumaata, kun sitäkin oli karjalle laitettu, Syksyllä ne nostettiin ja listittiin naatit pois. Lantut säilöttiin navetan keskellä olevassa tornissa. Naapurin sokerijuurikasmaatakin kerittiin joinain vuosina harventaa, ainakin rikkaruohoja harattiin käsipelillä rivien välistä.

Heinäkuulla olikin sitten heinänteon aika. Puolen kilometrin suosarkoja seivästettiin iäisyys. Kun heinät oli saatu seipäälle, niin toisesta päästä niitä sai alkaa kokoamaan. Me nuoremmat ja parhaat olimme latonuijina. Hiki virtasi ja pää hakkasi pärekaton nauloihin. Silloin tällöin lensi myös suolaa kasaan. Kyyryssä oltiin ja kädet silmillä. Seiväs kun tyhjättiin pellolla, niin se piti nostaa ylös ja laittaa höllästi takaisin reikään kallelleen. Ne oli siitä sitten helppo kerätä.

Kun omat heinät oli saatu latoon, niin menimme veljeksissä vielä ajamaan tädin heinät latoon. Hänellä kun ei ollut miesapua huushollissa. Täti maksoi aina hyvän palkan heti ja trahteerit olivat ykkösluokkaa päivämiehille. Tuossa oli kesän runko ja monta muuta pikkuhommaa siinä välissä. Silloin ei työnteko tuntunut erikoisen kiinnostavalta. Paljon mukavampaa olisi ollut prutata jokirannassa veistellen kaaripyssyjä ja pajupillejä. Se homma meillä oli ulkoistettu perheen nuorimmalle.

Näin jälkeenpäin se on ollut luojan lykky, että opittiin tekemään töitä, eikä heti annettu periksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja