Viikko pakettiin

Viime viikolla tuli taasen oltua työmatkalla tuolla Itäisen suomen puolella. Vein työnantajani ilosanomaa myös n 140 hlön tilaisuuteen, jossa minulla oli puheenvuoro. Hieman nuo matka-ajot alkaa maistua puulta, etenkin pimeällä ajaminen. Pimeällä märkä asfaltti imee hyvätkin valot ja useasti siellä on myös maanteiden kuninkaita, jotka järjestävät melkoisia vaaratilanteita.

Lauantaina sitten täytyikin aamutuimaan laittaa savusauna tulille. Siinä kahdeksan aikoihin se taisi olla, kun aloitin ja vähän ennen yhtä lopetin. Sitten sauna sai rauhassa siintyä iltakuuteen. Saunoinkin sitten taas oikein antaumuksella. Viitisen kertaa löylyttelin ja vilvoittelin välillä. Minulla on sellaisen fleece peitot, joihin on mukava kääriytyä vilvoitellessa.

Äidin poismenon johdosta nekin asiat ja menneet vuosikymmenet tulivat mieleen. Istuskellessa pohdin, mitä kaikkea nuo vuosikymmenet ovat vaatineet. Siitä erinomainen tilanne oli, ettei enää ollut kiinteää omaisuutta . Perunkirjoittaja/juristikin siitä mainitsi. Runsas kaksi vuotta sitten kotipaikka saatiin myytyä lähisukulaiselle. Se kauppa vaatii runsaat kolme vuotta, osin maistraatin ja edunvalvojan takia. Yksi sisaruksista teki myös kaikkensa asioiden vaikeuttamiseksi. Kun kotipaikka saatiin myytyä kaikkine roininensa, niin se oli sikäli helpotus, ettei tarvinnut 66 vuoden aikana kertyneitä tavaroita siivota. Järjestimmekin ennen kaupan tekoa tilaisuuden osakkaiden kesken, jossa jokainen sai ottaa tavaroita, jos niillä on ”tunnearvoa” . Tämä yksi sisaruksista käsitti senkin asian hieman laajemmin. Otin valokuvia näistä hänelle tunnerakkaista esineistä. Tästä ja paljon muusta tulevassa blogisarjassani.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja