Napapiirillä

Olin kuluneella viikolla jälleen napapiirillä kiertelemässä maatiloilla. Siellä ihmisillä ja elämisellä on omat haasteensa. Lunta oli vielä 40-50 cm. Ihmiset ovat aitoja ja tottuneet omaan elämäntapaansa kaukana etelän hömpötyksistä. Ne ei oikeastaan heitä kiinnosta. Minäkin olen kummajainen, kun saavun etelästä, mutta toisaalta siellä arvostetaan, kun etelän päällikkö vaivautuu oikein tiloille käymään. Nurmesta siellä saadaan pääsääntöisesti vain kaksi satoa ja suuri osa pelloista on suoperäisiä. Joillakin tiloilla on lehmien lisäksi poroja, mutta niistä he eivät mielellään keskustele. Ainakaan lukumäärästä. Paikallisen miehen kanssa tuolla kiertelen jo kuudetta vuotta. Nollasta aloitimme. Hankintamme on edennyt varsin hyvin johtuen paikallisen edustajamme pitkäaikaisesta työrupeamasta alalla. Minulle tämä on toinen kerta urallani, kun saan olla laittamassa alulle hankintaa ja lähtötilanne on nolla. Ensimmäinen kerta olikin aikoinaan varsinainen tulikaste, kun oma ammattitaitokaan ei vielä ollut erikoinen. Silloin pääsin lehtiin ja työantajani toimintaa arvosteltiin kovin sanoin. Olimme eläneet suljettua aikaa ja siitä eroon pyrkiminen vaati oman aikansa mm tuottajien edunvalvonnassa. Noiden vuosien tapahtumista avaudun sitten, kun siirryn vapaaherraksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Joskus 80-luvulla

A. Aallontie

Hei

Olen heinäseiväsaikaan syntynyt maalaistalon poika. Työurani olen tehnyt alkutuotannossa maataloustuottajien parissa. Olen saanut läheltä seurata maatalouden kehittymisen ja koneellistumisen. Vieraillut olen tuhansilla eri tuotantosuuntaa edustavilla maatiloilla koko suomen alueella. Pieneltä osalta olen saanut olla kehittämässä suomalaista eläintaloutta, joskus jopa ratkaisevana linkkinä. Vuosikymmenien varrella minulle on muodostunut tuttuja ja ystäviä lukematon määrä. Perheiden ilot ja surut ovat monesti olleet osa arkeani.

Halu kirjoittaa on ollut aina. Jo koulussa menestyin ainekirjoituksessa hyvin, mutta oikeinkirjoituksessa oli opettajan mielestä vakavia puutteita. Näitä puutteita on vieläkin, mutta katson ne kuitenkin kirjoittajan etuoikeuksiksi. Kirjoittaminen on tapa purkaa omia ajatuksia. Jotkut asiat huumorilla höystettynä, hieman liioiteltuna ja joskus tietysti provosoidakin pitää aavistuksen verran. Välillä tarinani ovat mielikuvitukseni tuotteita. Ne kuitenkin pyrin aina tekemään niin, että lukijani ne huomaa. Toivon, että viihdyt sivuillani ja blogieni parissa. Palaute on myös aina toivottavaa.

zetoristi.fi blogin kirjoittaja