Muistojen työmatka

Ajelin menneellä viikolla työn merkeissä entisellä asuinpaikkakunnallani Vammalassa. Kyseisen matkan aikana vuosikymmenten tapahtumat menevät filminauhalla.Tulee tänä vuonna jo seitsemän vuotta, kun karistin sieltä pölyt jaloistani kahdenkymmenen vuoden asumisen jälkeen. Lähtöni jälkeen kaupunkiin on tullut mm. Citymarket ja Prisma. Cittari oli tuolloin jo valmisteilla. Muutoin elämänmeno näytti jatkuvan samoissa rauhallisissa merkeissä. Poikkesin myös Pyymäellä sämpyläkahvilla. Ajelin entisen kotikatuni kautta Tyrväänkylän hautausmaalle tyttäreni haudalle, jossa tapaan aina ohi ajaessani poiketa. Niin, hautausmaalla ei vieläkään yli 26 vuoden jälkeenkään voi välttyä silmäkulman kostumiselta. Näen itseni tulossa arkun kanssa siunauskappelilta mäkeä alas, hiekka narskuu jalkojen ja pienen valkoisen arkun alla olevien vaunun pyöristä. Matka jatkuu käytävää pitkin haudalle, jossa seison. Havahdun ja palaan takasin nykyhetkeen. Autolle kävellessä ajatukset ja tunnekuohu tasoittuvat. On aika palata tähän päivään, joka ei ole ollenkaan hassumpi.

Minulla muutama tuottaja, jotka eivät ole enää minun asiakkaita, mutta haluavat ehdottomasti, että poikkean kerran kaksi vuodessa. Käymme tilan tuotantoasiat lävitse ja mitä kuuluu yrityksellemme. Tulevaisuutta pyydetään paljon arvioimaan. Johtunee siitä, että vuosikymmenien aikana ammattitaitoni on kehittynyt ja ehkä arvioissanikin olen osunut pääosin oikeaan. Joskus syödäänkin ja kahvia tietysti juodaan kuppikaupalla. Nämä ovat todella mukavia tapaamisia. Positiivisia joiden voimalla taas jaksaa puhaltaa eteenpäin. Iltasella Jämillä revontulet leikkivät yli taivaankannen iloisesti, kuin tietäen päivän kulustani