25. syys, 2014

Helsingin junassa

Usein olemme omien asenteidemme vankeja. Enakkoluulot ja luutuneet käsitykset vaikeuttavat jopa arkipäivän elämää. Avoin suhtautuminen kanssaihmisiin ja asioihin tuo monasti uutta näkökulmaa. Huomaa olleensa väärässä.

Nousin Tampereelta Helsinkiin menevään junaan 28.4.1999, joskus aamupäivällä.  Kohtuullisen täydessä junassa hain istumapaikkaa. Neljän istuimen ryhmässä (vastakkain) istui yksin mies.

Kysyin,onko vapaa ? Kyllä vaan, kuului vastaus. Istuin ja silloin tunnistin miehen. Ajattelin, että pitikö minun nyt tuon "vasemmistoöykkärin" kanssa ajautua vastakkain istumaan. Mies alkoi virittelemään keskustelua kanssani. Hän oli kiinnostunut ammatistani ja keskustelumme eteni soljuvasti. Huomasin olevani häneen kanssaan samalla aaltopituudella.

Loppujen lopuksi hänen kokemuksensa ja ajatuksensa kumpusivat nuoruuden maaseudulta. Elämän alkutaipaleen leipä oli kovalla hankittu mm, metsätöillä.

Kaksituntinen kului nopeasti ja erotessamme paiskasimme kättä.

Kirjailija Erno Paasilinna, menehtyi seuraavana vuonna vakavaan sairauteen.